United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syötettiinkö teitä siellä Lestyin leivin, pestyin pöyvin; Juotettiinko teitä siellä Olusilla otraisilla; Syötettiinkö sinun orosi Portahilta pyöriviltä; Juotettiinko sinun orosi Lähteheltä läikkyvältä? Tokko näit mitä tullessa. Tuotapa kysyn sinulta: Tokko tänne tullessanne, Tokko taisi tamma juosta, Orit konsti kompotella, Ruuna ruskia ravata? Hyvä neito, kaunis neito!
Aika laskee kätensä niin kepeästi näihin uljaisiin eläimiin, että se tamma, jolla istut, on nähnyt viisi kertaa viisi vuotta jo kuluvan, ja on kuitenkin säilyttänyt koko alkuperäisen voimansa ja vilkkautensa, vaikka se nyt vaatii ohjausta tottuneemmalta kädeltä kuin sinun on.
»Ka sitävastenhan ne ovat siinä talonkin tupakat», kehotteli Hyvärinen, ja emäntä jo tytärtä kehotti: »Panisit, Anna Kaisa, tuossa pannun tulelle, kun on etäisiä vieraitakin talossa.» Sitten istuttiin. Anna Kaisa alkoi hääräillä kahvinkeittopuuhissa. Antti jatkoi taas ylpeilyään: »Sillä on nyt Jussilla hyväjuoksuinen tamma, jonka se on vaihtanut Kettuselta.»
Tahvanainen varmistui siinä uskossa, että miehet olivat suuria veijareita. Hän koveni: »Senkö tekemistä teillä olisi siellä Kiihtelyksessä ollut?» »No kun se tamma meni sinne.» »Tamma! Mikä lemmon tamma?» »Se Kettuselta vaihdettu tamma.» Ei tahtonut päästä kuulustelija nyt asian perille. Hieman tuskastuneena jatkoi hän: »Miten se sinne meni?... Ja mikä riivatun tamma se on?»
Ohi päästyään puheli Antti: »On se ravakka juoksija tuo tamma. Senköhän se on Riikosen oriin peruja!» »Sen se on! So tamma! On se tämä akalliseksi pääsy taas aika kipakkaa peliä!» riemastui Jussi. Tamma laukkasi. Sattui aukeamaan rinnustin ja juuri kun Jussi napeloi sitä kiinni, lähestyi Tahvo Kenonen.
Ja kun he sitten laskivat miten paljo asia oli tullut heille maksamaan, ei Jussi voinut olla raivostumatta tammallensa. Hän löi sitä nyrkillänsä lautasille ja ärjäsi: »Häh!» Tamma silloin viuhautti häntäänsä. Moisesta Jussi yltyi silmittömäksi.
Kun aamu tuli ja oli noustu, siunaili hän itsekseen: »No sen minä vain sanon, että naisen kanssa minä en naimisiin menisi... Koko yön nytkin vornotti ja marmatti siinä... Toista se oli Antti Ihalainen!» Jussi Vatanen ja Antti Ihalainen hommailivat paluumatkaa. Kaikki tavarat oli ostettu. Oli ostettu vihkisormuskin ja muut laitokset, ja tamma oli aisoissa. Nyt ajaa köröttivät he jo katua pitkin.
Mahoit silloin ruuna rukka, Tahi vielä tamma parka, Tuoa puita puiroasta, Havuja havumetsästä, Vettä rannalta veteä, Kun sa toit torujan vaimon, Toit torujan, sait sanojan, Ve'it riskin riitelijän, Ja varskin valehtelijan. Ei ole puuru ruunan syytä, Ei vikoa tamma raiskan; Sen ruuna kotihin tuopi, Taluttavi tamma raiska, Mi rekehen reuotahan Korjahan kohotetahan. Syrjin söi, selin makasi.
Viittatie teki niemen nenässä polvekkeen ja vei sitten soikeata järveä pitkin Talvilahden pohjukkaan, Huttulan talon rantaan. Kuta likemmä maata tultiin, sitä verkemmästi tamma nytkytteli.
Jussi kuuli pojan puheen, turisi pojan ja kysyi: »Ka siinähän se on Kotilaisen poika!... Minnekä se tamma jäi?» Pojat lakkasivat tappelemasta ja kokoontuivat hälisten piiriin Jussin ja Antin ympärille. »Minnekähän se tamma on joutunut?» kyseli nyt Jussi taas hädissään. Silloin Niirasen Väinö hoksasi asian ja vastasi: »Sekö, joka oli jätetty yksinään kadulle?» »Ka, se.» »Se meni», selitti Väinö.