Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Eräässä paikassa tuli heitä vastaan kotipuolen mies, Ville Huttunen, ja yritti puhua: »Prtuu!... Ihalainenko se on ja Vatanen? Minnekä te ajatte?» Mutta Jussin tamma porhalsi vain ohi. Kun Huttunen yhä huusi: »minnekä te ajatte?» eikä oikein tehnyt mieli jo kaikille asiata huutaa, koska ei oltu vielä kuulutettukaan, niin kehotti Antti: »Sano jotta Ameriikkaan!»
Rovasti olisi niin hyvä ja ottaisi kahvia, sanoo piian ääni selän takana. Panehan sinne pöydälle. Kes kes! nyt se taas, nyt se taas eläpäs, eipä tamma annakaan! ... eikö se ole Korventaustan Matin tamma? Sen kai se lie, kosk' on itse Matti kyökissä ... kuuluisi olevan asiata rovastille. Käske sen tulla tänne ... mitähän sill' on asiaa? En kysynyt.
Hän riepahti pankkoa pyyhkimään ja lisäsi mustasukkaisena: »Sieltä Sutisen lesken talosta ne vielä varastavat hevosenkin, se kun on semmoinen kaikkien rosvojen pesä.» Nyt vasta muisti Jussi, että hän oli jättänyt hevosen irti kadulle. Säikähtyneenä huudahti hän: »Voi vietävä, kun se tamma jäi sinne!» Silloin tuli kiire lähtö.
»Kiihtelysvaaralta... Mutta jos sitten lähdettäisiin jo!» vastasi poliisi. »Vai Kiihtelyksestä. Sieltähän se on tämä minunkin tamma Kettusen Pekalle tullut. On se taitaa iso pitäjäs se Kiihtelys.» »On... Poliisimestari suuttuu. Jos sitten jouduttaisiin.» Jussi yritti vielä jotakin keinoa, mutta poliisi rauhoitteli käskevästi: »Ei siellä nyt vielä päätä poikki puraista.
Mutta Matti ei tullut hevosta pitelemään, ja tamma vei Liisan aivan kujan perille ja alkoi hamuilla heiniä suuhunsa. Matti asetti suksensa pirtin seinää vasten, sanoi Liisalle, että »mitä sinä sinne kujaan ajat?» ja meni sitten vasta hevosta kujasta peruuttamaan. Ka, enhän minä sille mitään tainnut, kun vei... Pitäähän se nyt toki hevosensa saada hallituksi.
Kaisa kuuli Jussin vain kiroilevan juoksujalassa mennessään: »Kyllä ne korvennettavan vietävät ovat nyt varastaneet sen tamman!» Ulkona miehet taivastelivat, mitä katua myöten lähteä. Kiireessä porsaan ajossa ei näet joutanut panemaan tietä muistiin, ja nyt ei tahtonut saada selvää missä päin se tamma odotteli.
"En; missäpäs minä olisin hänet nähnyt", vastasi Kaaperi tyynesti. Yhteen jatkoon alkoi hän sitte taas sanella kirjettä. "Muutoin lähetän paljo terveisiä ja tahdon jo edeltäpäin näillä riveillä ilmoittaa, että meillä on kaksi hevosta, ruuna ja tamma. Lehmiä on kytkyessä kaikkiansa seitsemän päätä, kuusi lypsävää, yksi maho, härkä ja hieho.
Eskolan ruuna muitten ja Ketolan tamma muitten kärryjen eteen. Minä panen Harmin nimismiehen kärryjen eteen ja lähden itse kyytiin.» Sen sanottuaan isäntä meni talliin ja kohta palasikin sieltä taluttaen silapäällistä Harmiaan, joka reippaasti käveli isännän perässä ja kärryjen luokse tultuaan ketterästi pyörähti aisoihin.
Ritaria tämä varovaisuus pakotti tarkemmin hoitamaan hevostansa, joka useat kerrat tarvitsi ohjaksen apua ja tukea, vaikka muutoin ei mikään voinut olla mieluisempaa kuin se konkarinkäynti, jolla eläin se oli tamma kulki eteenpäin.
Ja voi sitä kummaa rakennusta, sitä rautatietä ... siitähän me tarinoitiin eikä paljon muusta mistään ... jos tietäisit, minkälainen se on! Tiesi Matti sen yhtä hyvin kuin Liisakin, mutta ei hän viitsinyt kehua ... oli yhä vain ääneti... Etköhän lähtisi jo huomenna ajamaan ... vai joko minun pitää panna tamma heti kohta valjaihin ... ennenkuin on appeensakaan syönyt?
Päivän Sana
Muut Etsivät