United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siihen aikaan pidettiin paljon tarkempaa huolta kuin nyt siitä, millaista pukua oli minkinlaisessa tilaisuudessa käytettävä. Jokapäiväisissä oloissa ja aamupäivillä käytettiin kaksilaskoksista ja kaksinappirivistä »bonjouria», polviin asti ulottuvaa pitkää takkia, joka sekin puristautui tiukasti ruumiin mukaan vyötäisen kohdalla.
Viljo oli valmis, ja odotus kävi Eeville pitkäksi. Hän läheni miehensä kirjoituspöytää. »Heikki», sanoi hän entistä ystävällisemmin, »etköhän panisi toista takkia päällesi?» »Miksi muuttaisin kesken arkikiirettä?» Heikki ei nostanut silmiäänkään. »Mutta», jatkoi Eevi koettaen saada äänensä iloiseksi, »tahtoisin esittää sinut Elsalle niin hauskana kuin mahdollista.»
Ulkoa ikkunan alta kuuluu harpunsoittoa ja nuoren pojan nenä-äänistä laulua. HURMERINTA, ilman takkia ja liiviä, koettaa saada kapsäkkiään kiinni, vihdoin vihaisesti kiskaisee sieltä housut, jotka viskaa syrjään, ja panee kapsäkin kiinni. HILLERI tavallisissa arkivaatteissa tulee sisään peräovesta. HURMERINTA. Hilleri! Menkää ajamaan tuo onneton harpunsoittaja tiehensä! HILLERI. En minä uskalla.
KAARLO. Tässä on, täti, viimeinen numero, siinä kerrotaan kolmesta hirveästä murhasta ja yhdestä katuryöväyksestä, puhumattakaan parista itsemurhasta ja muutamista rautatie onnettomuuksista. LIISA. Tuhannen kiitosta, sehän on oikein hauskaa. RIIKKA. Niin, mitäs minun piti sanomankaan? Oikein, nyt muistan: Ei suinkaan sinulla, Kaarlo, ole vanhaa saapasparia tahi kulunutta takkia antaa minulle?
Raskaan varustuksen lisäksi oli hänellä sen ohessa myös päällimmäisnä kirjailtu verkatakki, joka, jos kohta hyvin kulunut, kuitenki oli siksi hyödyllinen, että esti polttavia auringonsäteitä rautapukuun pääsemästä joka muuten olisi tullut mahdottomaksi kantaa. Monessa paikoin takkia näkyi, vaikka kuluneena, ritarin vaakunamerkki.
Kuulkaas isäntä, ettekös toimittaisi minua vapaaksi tuosta villipäästä? Omantuntoni kautta, en minä voi häntä tappaa, mutta, tämän lisäsi hän tylysti uhkaavalla äänellä, mutta vaivaksi hän minulle on. Missä on hän? Vaimoni kammarissa, jossa häntä hoidellaan, ensimäisessä kerroksessa. Ovatko hänen vaatteensa ja laukkunsa hänen luonansa? Eihän hän liene riisunut takkia päältänsä?
Tällä tavalla jatkettiin aina pienten väliaikain perästä siksi, kunnes Ella oli saanut erityisen erän vielä siitäkin, ettei antaisi lapsillensa pahaa esimerkkiä, ettei joisi, ei menisi yöllä ajolle, ja vielä viimeiseksi siitä, että kun ei Ellakaan armahda vaimoansa, niin nimismieskään ei aio Ellaa armahtaa. Kyllä Ellan selkä nyt oli niin pehmeä, ettei tahtonut takkia kestää.
Martta päästi heidät edellään tupaan, meni itse perässä ja, tarkastellessaan vierasta, huomasikin sen olevan tuntemattoman, laihan nuorukaisen, puetun heidän kauhtanaansa. Ei paitaa eikä takkia sillä ollut ollenkaan. Tultuaan sisään, jäi se liikkumatonna seisoa tuijottamaan, luoden silmänsä maahan. Martta arveli: ei se suinkaan ole mikään hyvä ihminen kun on niin peloissaan.
Ja eläimet näyttivät päättäneen joukolla syödä minut suuhunsa. Allani oli paksu, pehmoinen kerros luteita muuta polstaria minulla ei ollutkaan, eikä täkkiä, vaan kirput, kärpäset ja hyttyset peittivät minut täydellisesti. Koetin maata ihan hiljaa, etten kääntyillessäni vahingossa tappaisi yhtään niistä.
Ilman takkia, paljain päin ja paljain jaloin piti minun nyt kolkkona lokakuun päivänä astua vartijaini kanssa kolme tuntia. Likaisena ja repaleisena, puolialastomaksi ryöstettynä olin minä nyt kerjäläistäkin köyhempi, minulta kun puuttui vapauskin. Eikä ollut hengestänikään kovin suuria takeita, sillä hyvin lyhyeen Franskalainen sodassa lain lukee.