Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
"Jos joku mulle sanoisi niinkuin Takalon Elsan sanotaan puhuneen teille, Helena; jos joku sanoisi: 'Herpertti ei ole lapsesi', niin minä merkitseisin hänen, joka niin sanoisi, että elinaikansa muistaisi", virkkoi nimismiehen rouva. "Ettäkö Valpuri ei olisi Helenan lapsi!" sanoi Luopion emäntä, joka juuri miehensä kanssa saapui vieraiksi. "No, Herran nimessä: kenenkä lapsi hän sitte olisi?"
Sill'aikaa kun näitä kysymyksiä keskusteltiin miehenpuolien joukossa, oli vaimoihmisten puhe kääntynyt tolalle, joka paljoa lähemmin kuuluu aineesemme. "Elsilässä käydessäni kuulin puhuttavan tapauksesta, joka on niin kummallinen, etten koskaan ole kuullut mitään sen kaltaista", sanoi nimismiehen rouva. "No mitä sitten?" kysyivät useat. "Sanotaan Takalon Elsan olleen hävittömän Aumolan emännälle.
Siitä voidaan ehkä vielä puhua jossakin muussa paikassa". "Me lähdemme pois tämmöisestä seurasta", virkkoi Sofia. "Ja me jäämme tänne", virkkoi Luopion emäntä puolittain laulamalla. "Kiitos hyvästä seurasta, Sofia, ja kiitos lohesta!" "Minä julistan kihlauksen poikamme ja Takalon Valpurin välillä puretuksi", saarnasi Sofia ovelta. "Ja minä samoin!" virkkoi Tapani, pukaten edellään vaimonsa ulos.
Noin kolme virstaa Pilveisten talosta ylöspäin jokea eikä juuri sen varrella asui pari kertomuksemme päähenkilöä. Takalon torpasta oli puoli vuotta sitte kuollut mies, joka jälkeensä jätti lesken ja kolme lasta. Nuorin lapsista, joka kertomuksessamme on valtaava hyvin tärkeän sijan, oli, kertomuksemme alulla viisi viikkoinen, vanhin kahdeksanvuotias ja keskimäinen viiden vuoden vanha.
Olimme näet päivää jälkeen Annan vihkimisen Järvimaan takalon uudismaalla muhoja hajottamassa.
"Vaan kuulustelkaa Takalon Elsalta asiata, niin kyllä meillä Edvardin päivillä tulevalla viikolla nostetaan kysymys siitä seikasta". Vielä hiljempaa hän lisäsi: "Aumolan emäntä kantaa päätään liian pystyssä ja lukee itsensä rouvien veroiseksi, niinkuin hän äsken muutamassa tilaisuudessa oli sanonutkin". "Niin, niin, minä sen kyllä uskon", virkkoi hiljaa Luopion emäntä.
Luopion emäntä, joka oman lauseensa mukaan ei koskaan tiennyt mistään mitään, sanoi hiljaa: "En, en. No, mitä on tapahtunut?" "Hm", jupisi nimismiehen rouva. "Kyllä kaiketi te olette kuulleet Takalon Elsasta jotaki". "Takalon Elsasta? En tämän taivaallista", vakuutti Luopion emäntä, lyöden kädellään puuskaan.
Jättäkäämme nyt Lovisa hänen levottomaan ja ikävöivään mielentilaansa ja rientäkäämme Helenan luo näkemään, miten hänen hankkeensa toimeenpannaan ja miten ne menestyvät. Se mökki, jossa Takalon Elsa asui, oli vanhanlainen, kallellaan oleva, yhdellä ikkunalla, joka oli pari kyynärää korkea.
"No se on mahdollista, vaan ei teistä niin viisasta ole tullut, että kuolleen herätätte". Viime sanat lausuessaan Helena purskahti itkuun ja puristi pienen ruumiin vasten rintaansa, peittäen sen muodon suudelmilla. Nähdessään lapsensa epätoivon, Lovisa virkkoi: "Takalon Elsa on köyhä leski ja hänellä olisi kyllin kahdesta lapsesta, vaan hänellä on kolme. Kolmas joutaisi sinulle".
"Minä olen nyt sillä tuulella, ett'en pelkää eläviä enkä kuolleita". "Tahdotko tehdä mulle viimeisen palvelukseni?" kysyi Lovisa. "Onko siitä paljo vaivaa ja onko siitä mitään palkkaa?" kysyi Lauri. "Vaivasi palkitsen kyllä. Minä tahdon tavata Takalon Elsaa. Mene häntä huomen aamulla käskemään ja käske hänen tulla puheilleni huomen illalla kenenkään huomaamatta". "Hm", jupisi Lauri.
Päivän Sana
Muut Etsivät