United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oma voimani riittäköön minulle! Minkätähden minut luotiin naiseksi? Jos olisin mies, olisivat elämä ja teko helpot ja selvät! Naisena täytyy minun taipua voidakseni vapautua. Kurja vallanalaisuus! Kurja naisen kohtalo! En rakasta S:ää, mutta hän vaikuttaa minuun. Minua miellyttää hänen katseensa synkkä voima, huolimaton, luja tahto, joka ei taivu muiden kuin minun tahdostani.
Ja nyt, Sosia, anna minulle lamppu!» »Mitä! Et suinkaan aijo sitä sammuttaa?» »En, mutta minun täytyy sen liekin yli lausua muutamia loihtuja. Sillä liekissäkin asuu henki. Istu!» Orja totteli. Kumarruttuaan hetkeksi lampun yli Nydia nousi ja lauloi matalalla äänellä seuraavat säkeet: Loihtu ilman hengelle. Henki, sä lempimä ilman, veen, Mun sanaani taivu nyt salaiseen!
Ei mikään kasvi lehti-lehvä taikka kovempi-runkoinen voi siellä elää, kun taivu ei se tuulen tahdon mukaan. Takaisin tänne sitten älkää tulko! Pian Päivä nousee, tienne näyttää, mistä on loivin pääsy vuoren kukkulalle.» Katosi hän. Ma puhumatta sanaa nyt nousin. Oppaakseni kaiken käänsin niin katsantoni kuin myös mielenkiinnon.
Tutki vettä. Nyt ma liekissä liejun pois. TIERA. Vesi selvä, sun manoan, taivu minun tahdostani, luonnon liekku sa hopeinen, valtameri, vaahtoharja! Muutu muotoon! Tyynny tyrsky! Astu Aallotar esille. AALLOTAR. Suistunut on hän suuriin vesiin, Vellamon suudelma poskellaan. Muut' en tiedä. Tutki maata. Nyt ma ilmahan haihdun pois. TIERA. Maa vanha, sinut manoan, kokoa osasi tänne!
Akhilleus pysyy järkähtämättömänä ja uhkaa huomisaamuna lähteä väkineen kotimatkalle; Foiniksia hän kehoittaa tulemaan mukaan. Foiniks koettaa häntä taivuttaa, mm. kertomalla, miten muinoin Meleagroksen kävi, kun hän oli leppymätön, niinkuin Akhilleus nyt. Kun Akhilleus ei taivu, nuhtelee häntä vielä Aias hänen leppymättömyydestään.
Niin kai! Roponen. Jäykästi pysykäämme vastuksessa. Vaikka hän uhkailee, se ei merkitse mitään. Tänään, huomenna, ylihuomenna tulee manifesti. Ainoastaan lujuutta ja kärsivällisyyttä on tarpeen. Kipuna. Mutta joll'ei se tulekaan? Huttunen. Roponen! Minä pyydän, heitä tuo uhkarohkeutesi! Jos sinä et taivu, saamme me syyttömätkin kärsiä. Susi. Herra tulee! Roponen.
Niinkuin käskette, sanoi nimismies ja tonkasi kynällä paperia, mutta väännettyään yhden kirjaimen ja tehtyään ison tahran, pani hän kynän pois. Veliseni, sanoi hän, pohtien synkretisti-sanan mutkallista tavausta, minä kävin niin hämmästyksiini tuon jumalattoman vastauksen tähden, että käteni ei taivu kirjoitukseen.
Ihmiset osoittavat sormellaan ja ilkovat jo pelkkää lähestymistäkin. Oh! Se on kauheata! Kauheata. Mutta olkoon! Ja tulkoon vielä kahta kauheammaksi tämä elämä! Minun kostoni ei siitä sorru. Se hurjistuu ja eristyy vaan. KAISA. Jumala meitä auttakoon! Hulluksihan tuo kivaantuu. Roope! Minä rukoilen sinua, malta mieltäsi. Taivu koetusten alle ja anna anteeksi vihamiehellesi.
Sen elävä luonnollisuus tahtoo kirjalliseksi kankeudeksi muuttua; se ei taivu ajatusten ja mielen mukaan senkään vertaa, minkä kieli niitä tavallisesti voipi seurata.
Enpä kullalla eroa Kotoani kultaisesta, Enkä taivu taalerilla Vasten mielen vaatimusta, Vaan jos omani tulisi, Näköiseni näytteleisi, Vasta ottaisin omalta Kultakihlat kullaltani.