Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Kokka oli maininnut ilmoituksensa olleen jo sanomissa: Tyynevedellä ei tainnut olla kenelläkään Virallista lehteä, vaan kaupunkimatkallaan, kun hän saatti Anttia seminaariin, oli hän nähnyt ne numerot, joissa se oli. Toivo oli siis vireämmällä Hannulassa, ja työt ja toimet rupesivat kulkemaan vanhaa rataansa. Melkoisesti oli väkeä karttunut käräjä-paikalle Tyyneveden kirkolla.
Ja se oli niin liikuttava juttu, että minä itkin!» »Mikä ihminen se on?» kysyi neiti Smarin uteliaana. »Muistaneeko neiti Smarin sitä enää se on sama, kun minä en jaksa muistaa nimiä! Eikö neiti Smarin muista? Sitä joka ampui itsensä?» »En.» »Neiti Smarin ei tainnut olla vielä silloin täällä.
Ei hän tainnut olla huvitettu talonväen seurasta eikä täällä viihtyä. Ja hän katseli välistä niin oudosti, hänen silmissään oli kiilto ja hänen katseissaan ilme, joka Elliä vaivasi ja häiritsi. Niin ei saa olla, hän ei saa niin ajatella, se olisi meidän molempain onnettomuus, meidän rakkautemme loppu.
"En, ystäväni, en ollenkaan," kiirehti Niilo selittämään. "No selitä sitten! Musa mihi causas memora! Ei se nyt oikein tainnut sopia, mutta muuta latinaa en muista." "Kerronpa sitten. Tule lähemmäs ja anna kätes tänne. Ystäväni! Täällä on kaksi sisarusta." "Ymmärrän sen." "Ja minä," Niilo herra punehtui kuin impi, "olen rakastunut..." "Toiseen; senkin ymmärrän," keskeytti Yrjö.
Neljännes-tunnin oli Kleopatra tainnut kuunnella Zoën esittelyä, kun torven toitotus kajahti hänen telttaansa vievien portaiden luota, ilmaisten miespuolen tuloa. Tyytymättömänä kuningatar katseli ympärilleen, käski ystävätärtään keskeyttämään lukemistaan ja sanoi: "Nyt en tahdo tavata puolisoani.
Jos jumalanpalvelus olisi tähän lukemiseen jäänyt, niin kaikki olis ollut hyvin; mutta kapteinin perästä astui eräs puhuja esiin, joka ei tainnut muuta kuin nostattaa kiivautta ja kiukkuisuutta siinä, missä ainoastaan suvaitsevaisuuden ja mietinnön olis vallita pitänyt.
"Koetammeko me molemmat, Sanna?" sanoi hän tarttuen pienen tytön käsivarteen, "miten kotonasi voidaan? mutta sinähän olet tainnut tulla täysikasvuiseksi siitä kuin sinut viimeksi näin; semmoistahan se on, kun sinä niin harvoin käyt meillä. No soittajat, nyt galoppaadia, niin tanssimme me molemmat". Kaikki nauroivat, mutta Sanna hymyili, puri huultansa ja painoi päänsä alas, sillä hän niin häpesi.
Prinssi käveli Generalifen puutarhoissa tunteiden hurmoksissa, joiden syytä hän ei tainnut selittää. Välistä istui hän suloisiin unelmiin vajonneena; sitten otti hän luuttunsa ja näpäytteli siitä säveliä mitä liikuttavimpia, nakkasi sen sitten syrjään ja alkoi huokailla ja huudahdella.
Lapset asettautuivat jo syömään pienelle pöydälle, mutta vanhin poika kaipaili veistään. Olihan se sinulla illalla, mihinkä sinä sen nyt panit, sanoi Anna Liisa. Malinen kuuli keskustelun ja mitä kaivattiin. Vihasta puristetuin huulin astui hän pöydän luo ja nakkasi veitsen pojan eteen. Tuossa on nuoren rosvonoppilaan veitsi, on tainnut työpaikalle unohtua. Pojan kasvot sävähtivät punaisiksi.
Rakastatko minua? kysyi kerran äitisi, kuin hän kumarruksissaan istui pienen kätkyesi vieressä, katsellen sinua lempeästi loistavin silmin. Sinä et voinut vastata, sillä et tainnut puhua, mutta ehkä taisit jo hymyillen ojentaa pienet kätesi ja katsoa äitiäsi silmiin; hän ei vaatinut enempää, hän tiesi jo vastauksesi: totta ma sinua rakastan! Onnellinen äiti! Onnellinen lapsi!
Päivän Sana
Muut Etsivät