Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Maantietä runsaasti puoliikolmatta ruotsinpenikulmaa." Useimmat suomalaiset kuuluivat siihen väestön ryhmään, joita sanottiin "vapaiksi miehiksi", jolla sanalla tarkoitettiin niitä uudisasukkaita, jotka omasta tahdostaan olivat lähteneet Amerikkaan ja siellä nauttivat erinäisiä vapauksia ja etuja.
Kymmenientuhansien tulot eivät enää riittäneet hänelle, täytyi ansaita satojatuhansia ja miljoonia. Hänestä oli kuin hän kultaa kootessaan olisi koonnut pidätettyä voimaa, keskitettyä energiaa kellareihinsa ... ei vain kulta- vaan ruutitynnyreitä, jotka kaikki kerran räjähtäisivät hänen tahdostaan.
"Ketä tarkoitatte?" kysyi rouva. "Herraani ja Jumalaani", vastasi hän; "Jesusta Kristusta, joka edestäni kuoli ristillä. Se oli monta vertaa pahempaa. Hän ei koskaan ole jättänyt, eikä hyljännyt minua. Olen valmis Hänen tahdostaan menemään minne hyvänsä." "Oletteko varma ett'ette ole kipeä?" kysyi rouva levottomana.
Mutta heidän matkansa päämäärä olikin niin varsin toisenlainen kuin noiden takakannella kulkevien hienon maailman herrojen ja naisten. Jälkimmäiset olivat omasta vapaasta tahdostaan antauneet matkalle, heitä odotti perille päästyään ystävät ja tuttavat tahi muut huvit. Edellisiä oli väkisin otettu omaistensa luota ja ajettu laivaan kuin karjaa.
Ken ties, mua muistaako hän edes enää, ja sentään hänen kerran kuitenkin mua muistaa täytyy, kohtaloni vihdoin kun vaatii ratkaisun. Ei riitä, että viel' olen hänen käskystään, viel' elän näin hänen tahdostaan: hän säätäköön myös, kenen mieltä noudattaa mun täytyy. NATHAN. Niin, niin, en senkään vuoks saa viipyä. Ehk' antaa joku sana mulle syyn myös teitä mainita. Mä riennän siis, jos sallitte.
Mutta jolla on silmät nähdä, se näkee, että kaikki on tapahtunut ja tapahtuu vaan kohtalon käskystä, ja on tuottanut ja tuottaa kärsimyksiä sille, joka ei omasta tahdostaan luovu. "Puhun tätä ei niinkuin opettaja, vaan niinkuin se, joka tunnustaa oman erhetyksensä ja kertoo oman kokemuksensa.
Hän heitti vilaukselta hätäisen, himokkaan silmäyksen kukkaroon. Paikallaan se oli unohdettuna syrjässä. Viattomana, viettelevänä. Lopon katse muuttui hajalliseksi. Silmät pyörivät ympäri yhdestä toiseen, eivät pysähtyneet mihinkään. Ja käsi lähti ikäänkuin itsestään, omasta tahdostaan liikkeelle. Hän ojensi päätään puntaria kohden niinkuin muutkin.
Ei mikään häneen vaikuttanut eikä hän voinut mihinkään ottaa osaa, ei tarttua kiinni mihinkään. Käsi hiljaa tuuditti kätkyttä, ei hänen tahdostaan, mutta entisestä tottuneesta tavasta. Pojat aina väliin riitelivät, hän ei voinut heitä kieltää, suu oli juuri kuin naulattu, huulet ja hampaat yhdessä ja kieli paksuna siellä sisässä.
Onpa kuin kirjailija tässä vertauskuvallisessa kertomuksessa olisi tahtonut viitata siihen, että nainen useimmiten jaksaa kestää kärsimykset olkoot ne sitten hienompaa tahi karkeampaa laatua siitä syystä, että häntä kiinnittää niihin "nauha lapsen kapalosta", äidinrakkaus, säälivä hellyys lasta kohtaan, joka ei omasta tahdostaan ole maailmaan syntynyt ja jolla ei ole muuta turvaa kuin äidin syli.
Mies oli pyytänyt itsepintaisesti rangaistusta varkausyrityksestä joka oli aivan samaa kuin varkaus, niinkuin hän selitti, koskei sen keskeytyminen riippunut hänen omasta tahdostaan. Juttu oli käsiteltävä, koska se tuli itse pääasian yhteydessä esiin, ja nimismiehen täytyi täyttää syyttäjävelvollisuutensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät