Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Oven kun hän kuuli aukastavan, Näki muinoispäivän ystävänsä, Nous hän vaikka haavoistansa sairas, "Viel' on päivä meillä", niin hän lausui, "Koska nuoret polkujamme astuu, Miehuus ei oo maassa unhotettu, Tänäin semmoinen olj kirkkojuhla, Jonka lapsi, va'ussaan sen kuullut, Lausuva on lasten lapsillensa.
ROUVA HAKE. Pastori on niin hyvä! Teillä on ollut vaikea päivä tänäin, lapsi parka. Kuinka voitte nyt? SYLVI. Kiitoksia, hyvin. Minä toivon, että kaikki kohta muuttuu parempaan päin. PASTORI. Todellakin? Sepä hauskaa. Erinomaisen hauskaa. Huomaatteko jo itsekin, että Herra kyllä auttaa aikanaan. Hän ei ijankaikkisesti vihaa.
Martina oli lähettänyt Juosepin vielä toistamiseen Lauri Pietarinpojalle, mutta poika tänäin jo kylliksi puhunut koirasta, jota koskaan ei saanut ei mennytkään sinne, vaan käyskeli edespäin kylän katua. Heti kohteli hänen eräs naapurivaimo, joka surkutellen katseleva häntä lausui: "Lapsi parka! tänäin on sinulla kova päivä."
Juur tänäin tuli tänne miesi, ken Pelasti hengen vaari-vanhuksen, Paikalla päästettiin hän sisähän, Ja niinpä kohta kun mä nä'in sun, Mi pelastit nyt vasta henkein mun, Samassa tein mä samoin, näyttääksein Kiitollisuutta sulle. Kyyhkysein Sä päälle päätteheksi pelastit, Kun kotkaa kohti luodin laukasit. LAURI. Sai kotka kyllä kyydin, ettei maari... Vaan tiedätkös sä varmaan, ettei vaari...?
"Mitä tietä isä tänäin tulee?" kysyi nyt Juoseppi varsin äkkiä. "En minä tiedä." "Kyllä te tiedätte; sanokaa vaan! te saatte luvan sanoa sen," valitti poika itkien.
Vähä Juoseppi oli taululle kuvannut yhden mokoman ison miehen, hirvittävän näköisen ja itse oli hän siitä sanonut, kenenkään kysymättä: "Se on minun isäni!" Se oli Martinasta jotakin sangen erinomaista, koska hän taululta pois pyhkäisi lapsen piirustuksen. Kuinka? taisiko hän myös palauttaa mitä hän edellisen päivän ehtoolla oli virkannut lapselle sen isästä, ja kuinka hänen piti tuleman tänäin.
ELIN. Mitä hullua! KARIN. Jos eilen olit minulle mustasukkainen, niin olet varmaan tänäinkin vielä. SYLVI. Enpäs olekaan! Sillä tänäin minä tiedän, että KARIN. Sano pois vaan! Mitä sinä tänäin tiedät? SYLVI. Sama se! Eihän minun tarvitse ilmoittaa kenellekään, mitä tiedän. KARIN. Jatkanko minä ? Sinä tiedät, ett'ei tässä mustasukkaisuus mihinkään auta.
No niin, sitä ei näy voivan auttaa... Hyvästi sitten! Mieti nyt täällä käytöstäsi sillä aikaa, niin huomaat, luulen, kumpi meistä on ollut väärässä. Ja sitten varmaankin olet kiltti ja ystävällinen taas, kun tulen takaisin. Aksel avaa oven. AKSEL. Ahaa, neiti Hoving! Sehän sopi oikein hyvin. Tervetultua, tervetultua! Hän on kovin pahalla päällä tänäin. Saatte itse nähdä.
Kuules nyt, sinä et saa mitään puhua minun eli sinun vanhemmille! Tahdotko antaa kättä minulle sen päälle?" Elsa antoi hänelle käden, vähän ihmetellen, ja Uoti jatkoi: "Juuri tänäin olen viestin kautta luvannut Martinalle, tulla häntä katsomaan. Minä en ole ajastaikaan puhutellut häntä, enkä poikaa, ja nyt minä täydyn täyttää lupaukseni.
SYLVI. Sillä tavoin tein usein isän ja äidin kuoltua. Varsinkin iltasin. Ja kun olin itkenyt itseni nukuksiin, tuntui minusta ikäänkuin helpommalta sitten seuraavana aamuna. Mutta ehkäpä siitäkään ei olisi apua tässä surussa. ALMA. Mitä surua sinulla olisi, pikku Sylvi? Tänäin aamupäivällä olit vielä iloinen kuin taivaan lintu. SYLVI. Tänäin aamupäivällä? Ah niin siitä ei ole sen kauvempaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät