Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Kiitoksia kirjoittamistasi 18 kesäk. ja 15 heinäk. Molemmat ovat olleet minulle varsin mieluiset. Edellisessä kirjoitat tarkoin Kalevalan uudesta valmistumisesta. Hyvä olisi, jos ilmoittaisit esipuheessa taikka sivujen alakertaan pannuissa muistutuksissa, esim. josko joku erinomainen seikka ja mutka perustaiksen ainoastansa yhden laulajan vain usiempienko sanoihin, esim. kuin mainitset uuden Kalevalan jälkeen "Ween emosen synnyttävän Wäinämöisen, Ilmarisen j.n.e." Nimestä Sampsa, sämpsä muistutan sen olevan venäläisen ristimänimen ja lyhennetyn sanasta Самсон
»Hm ... tuskin luulen sun tuota hentoa koivuakaan saavan kaatumaan», arveli Sampsa poika. »No tuopa kumma olisi», huusi tyttö ja tarttui samalla koivuun käsin. Mutta koivu oli nuortea, se taipui, jotta latva oli lähes maata koskettaa, mutta ei vaan taittunut. Tuulen tytär ponnisti viimeisetkin voimansa, otti vauhtia, teki uuden ryntäyksen. Turhaan!
Pyydä kauniisti hyvältä äidiltäsi, ei tiedä, vaikka antaisi hän sinulle yhtä suuren voileivän, kuin se minkä Heikkikin äidiltänsä sai. Hän eli Kalevan maassa, kynti peltoa, poltti soita ja viljeli metsää. Ahkera oli Sampsa poika Pellervoinen ja väkevä ruumiiltaan; raskain työ oli hänelle iloista huvitusta vaan.
»Mitäs tuumit Sampsa Pellervoinen?» kuului ääni hänen takanaan. Pellervoinen käänsi päänsä ja katsoi puhujaan. »Sinäkö se olet, Maan emo?» kysyi hän »Oi kuules! Tuosta mulle pitkät tuumat, suuret surut, mustat murheet, kun Turjan tyttö, tuo kehno hallahelma kylmästä pohjolasta minua alati vainoo, viskaa kauhalla vilua hyytä jäisestä kattilastaan ja sillä kauniit kasvini kaikki turmelee.»
Väinämöinen, kun on syntynyt, nousee puuttomalle maalle ja saattaa Sampsa Pellervoisen puita kylvämään. Kun tammi, joka, liian tuuheaksi kasvaneena, peittää sekä auringon että kuun, merestä nousneen pikku miehen avulla on saatu maahan hakatuksi, niin Väinämöinen kaataa ensimmäisen kasken, ollen niinmuodoin maanviljelyksen perustaja.
Suuret suunnattomat petäjät olivat rauhoitettuina otuksina saaneet kasvaa täällä nähtävästi siitä lähtien kuin Sampsa Pellervoinen kylvi maita kyyhätteli, kylvi maita, kylvi soita, kylvi auhtoja ahoja, ja kun hän mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi, kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.
»Oi, Sampsa Pellervoinen! kunpa olisi sinulla siivet niinkuin on linnulla, niin lentäisitpä korkeuteen taivaan kaarelle noita ihania impiä puhuttelemaan.» »Siivet niin tottakin.» Nyt selveni Pellervoiselle keino oivallinen. Hän otti siivet kontistaan, kiinnitti ne olkapäihinsä ja kohosi ylös ilmaan. Kuta korkeammalle hän nousi, sitä keveämmäksi kävi lentäminen.
Nousi siitä Väinämöinen jalan kahen kankahalle saarehen selällisehen, manterehen puuttomahan. Viipyi siitä vuotta monta, aina eellehen eleli saaressa sanattomassa, manteressa puuttomassa. Arvelee, ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi: kenpä maita kylvämähän, toukoja tihittämähän? Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, sep' on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!
Päivän Sana
Muut Etsivät