Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Hän hiipi taloon ja aukaisi kammarin oven, nöyränä ja itsensä kieltäväisenä kuin katuvainen syntinen, mutta kun hän seisoi ovessa ja hänen silmänsä kohtasivat Karin silmiä, niin hänen katseensa ilmoitti surua, toivottomuutta, ja Olli kääntyi ja lähti pois sanaakaan sanomatta.
"Minä tiedän sen ja tähän lupaukseen minä luotan. Minä olen halpa syntinen, mutta Herra Jesus on pessyt minut puhtaaksi veressänsä ja kuka silloin on se, joka tahtoisi kantaa päälleni ja tuomita. Oi että Sadok ja Javanikin olisivat löytäneet tämän varman jalansian, kun kaikki tässä maailmassa hukkuu!" "Herra antakoon sen!
Ihmiset voisivat luulla, että olet tehnyt varsin kauheita rikoksia, sen siaan että ainoastaan olet tavallinen syntinen niinkuin muutkin ihmiset, ja niinkuin meistä kaikista tietysti täytyy tunnustaa." Täti Beauchampin kirkossa minä en oikein viihdy senkään puolesta, että se ei ollenkaan ole semmoinen kuin meidän oma kirkkomme.
Jos sinä olisit yksi meidän seurastamme, jos sinä olisit uskovainen armossa, niin voisin vielä rakastaa sinua. Ah!" jatkoi nuori tyttö yhä suuremmalla innostuksella, "hylkää syntinen elämäsi, hylkää saatana ja hänen oppinsa, niin kaikki tulee meidän välillämme hyväksi jälleen!"
Lankee Herran jalkoihin, Puhkee kyynelvirtoihin: Särjetty sun sydämes Uhriks anna Jesukses! Puplikaanin tavalla Ano hartaudessa: "Herra, ole armoinen, Olen suuri syntinen!" Luota lunastuksehen, Ansiohon Jesuksen, Jotta kuva Luojasi Sinussa niin kasvaisi!
Sinun täytyy oppia, että Kristus on todellinen Vapahtaja, ja sinä itse todellinen syntinen ihminen." Näistä sanoista lähti joku valo veli Martin'ille, mutta pimeys palasi ehtimiseen jälleen; ja hellästi kohteli T:ri Staupitz häntä ja tuki häntä. T:ri Staupitz ja tuo rakas, ijäkäs rippi-isä, joka hoiteli minuakin niin ystävällisesti.
Ja tässä hän ensi kerran elämässään ajatteli, kuinka hän näinä viimeisinä aikoina oli monen miehen nähnyt nälkään nääntyvän, antamatta hädän-alaiselle apua. Poloinen syntinen, koetteli rukoilla. Silloin hänelle juolahti mieleen, että näitä rukouksia sopi verrata kolmen miehen kiitosvirteen tulisessa pätsissä, ja niinpä rupesi hänkin laulamaan.
Hänen pukunsa on oivallisin ja hyvin valittu, ja konelaitos on kunnollinen; sillä kun syntinen laskeiksen polvilleen sen eteen rukoilemaan, linkoaa hän, ikäänkun tuntemattoman voiman vaikutuksesta, sen syliin.
Hän luki »isä meidän» ja »herran siunauksen», mutta värisi yhtäkaikki kiireestä kantapäähän saakka. Ei hän muistanut mitään virttäkään ulkoa, vaikka ennen kyllä oli osannut. Mutta »minä vaivainen, syntinen ihminen», sen hän jotakuinkin sai johdetuksi mieleensä ja puristaen kätensä lujasti yhteen, hän kurotti niitä ikkunaa kohden ja luki synnintunnustuksen alusta loppuun saakka.
Lopeta jo, Lauri, näethän, että kyllästytät, sanoi Robert ja meni ovelle. Näen, minä näen, että ihmiset eivät tahdo nyt enemmän kuin ovat koskaan tahtoneet kuulla synneistänsä puhuttavan. Robert pyörähti takaisin ja heitti hänen silmilleen: Oletko sinä itse sitten synnitön? Lauri säpsähti. Minäkö? Synnitönkö? En, hyvä veli, minä olen suurempi syntinen kuin kukaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät