Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Sillä minä, vanha syntinen, en saata pidättää kyyneliäni.» Silloin minut valtasi ikäänkuin aavistus, minä pistin sormeni ämpäriin ja piirsin kalan. Mutta mies virkkoi: »minunkin toivoni on Kristuksessa.» »Tästä merkistäkö minut tunsit?» kysyin. Hän vastasi: »niin, ja rauha olkoon kanssasi!» Rupesin nyt urkkimaan häneltä asioita, ja se kelpo mies kertoi kaikki.
"Jumalan ja vanhempieni edessä; heillä on oikeus ja valta tehdä kanssani niinkuin tahtovat, mutta minä olen syntinen ja olen sen ansainnut, ja vaikka minut helvettiinkin lähettäisivät, tahdon heitä ylistää suuresta armostaan ja aina olla heidän uskollinen palvelijansa..." hän katsoi säikähtyneenä ylös. "Oliko se niin?" kysyi hän. "Minä luulen, että sinulla on rehellinen tarkoitus.
Anna! anna kätesi Kustaalle, jotas rakastat, ja älkäätte koskaan unohtako pitää Jumalaa silmäinne edessä kaikissa töissänne ja toimissanne. Antakaatte minulle anteeksi, mitä olen rikkonut, ja rukoilkaatte Jumalaa minun viheliäisen sieluni edestä. Minä olen suuri syntinen. Rukoilkaatte, rukoilkaatte!"
Hän on tehnyt nämät kaikki; eikä minulle jää mitään muuta tekemistä, kuin antaa Hänelle kaikki kunnia, kuin rakastaa, rakastaa, rakastaa Häntä ijäti! Ja minä aion tehdä sen", hän lisäsi innokkaasti. "Minä olen viheliäinen, ylpeä, avuton ja syntinen olento. Minä en voi auttaa sitä: minun täytyy."
"Niin, niin, minä tahdon, minä tahdon!" "Nöyrtyä Jumalan edessä ja tunnustaa, että mitä ikinä hän tehdä tahtoo, on hän vanhurskas ja pyhä, mutta sinä olet syntinen, joka et muuta ansaitse kuin helvetin..." "Niin, niin!"
Hän manasi ja nöyrästi, mutta varmasti tunnusti Sakari: »Vaikka minä kuin suuri syntinen muissa asioissa Herran edessä olisin, niin sitä pahinta vikaani minä en peittele, enkä koeta varkain taivaanvaltakuntaan pujahtaa, vaan... Aina tunnustan sen, että minä olen liika viisas.»
Hän kuvitteli itse olevansa tuolla... Olenko otollinen sinulle, Herra? kysyi hän itseltään. Sinun aamuaurinkosi paistaa ja lämmittää... Sinun kätesi lepää päällämme... Hän tunsi syntisyytensä, tunsi syvällä sydämessään, että raskas, kovin raskas oli hänenkin syntitaakkansa. Eipä ollut hänkään jaksanut elää Herran tahdon mukaan... Suuri syntinen, suurempi, riettaampi hän oli kuin yksikään muu...
Kuitenkin huomaan punaisesta rististä, että olette ylhäinen englantilainen lordi ja että tuo toinen on pyhä pappismies, jonka siunausta minä vaivainen syntinen pyydän". "Se on sinulle suotu Benedictio domini sit vobiscum", sanoi pappi tehden ristinmerkin, mutta sairaan sänkyä lähemmäksi menemättä.
Niin seisoi Ristokin hänen edessään kuin vaivainen syntinen, eikä saanut sanaakaan suustansa. KUSTAA. Entä me muut sitten. Lempo vieköön, en ole minäkään usein niin nolostunut kuin äsken. LAURA. Siinä se nähtiin. Eikö käynyt aivan niinkuin minä jo sanoin. KATRI. Tarvitsi Johannankin häntä tänne tahtoa. Tietäähän sen hyvin entisestäkin, ettei Homsantuu osaa ihmisiksi olla.
TUOMAS. Juhani! SIMEONI. Hajoohan jo pirttikin, te pedot ja perkeleet! JUHANI. »Votti, poika, sanoi Ryssä!» No miksi makaat siinä, ja killistelet ylös kattoon? TIMO. Sinä voitat minun nyt, mutta annappas ajan vähän muokata vielä: sinä vanhenet ja kasvat pikkuiseksi, mutta minä vartun ja voimistun. JUHANI. Kerran ransistuu ja loppuu tämä maailmakin, saati syntinen ihmis-parka.
Päivän Sana
Muut Etsivät