Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Se on komea kaupunki. Minä rukoilen taivasta, että Sodoman tulikivisade valuisi sen pengermille." "Minä tiedän, että sinulla on jotakin kauheata kerrottavana. Minä tiedän sen sinun suruisesta otsastasi, joka synkistyy niinkuin myrsky. Puhu kaikki, ystävä. Minä jaksan kantaa pahimpiakin, sillä minä odotan niitä ennalta." "Kuulkaat siis: Alroy on julistanut itsensä kalifiksi.
Toista pelkään minä ja pelkään taivaan rangaistusta, joka taitaa kiroukseksi muuttaa huomenlahjan mennessäni miehelään. Rikkaasta isästä lähden rikkaalle miehelle, mutta luulenpa, että on heillä molemmilla syytä katsoa surun pimentämällä silmällä rehellisyyden kultavaakaa, ja silloin ehkä synkistyy heidän elämänsä päivä. Ah! heidän aarteensa ovat mun sielulleni kauhistus.
TAIMO. Katkaistut ovat kalliit varjopuut, Mä kirveen haavat selvään selitin. LALLI. Mun mielein tuosta vähän synkistyy, Mut kovin kostan tämän ilkityön Ja hengen vaadin korvaukseksi Mä tekiältä! TAIMO. Voitte vaatia Viel' enemmänkin! Suun ja silmät hältä Ja kenties korvatkin! mä riistäisin Jos saisin kynsiini sen heittiön! LALLI. Tuo olisiko kristittyjen työ? He kenties ovat käyneet täälläkin.
Jälelle jää, jos oikein jaoittelen, rakastaa turmaa lähimmäisen; teissä tavalla kolmella tuo rakkaus syntyy. Yks naapurinsa turmiosta toivoo etuja itselleen ja siksi soisi, tää että kukistuisi korkeudestaan. Yks pelkää vallan, kunnian ja maineen kadottavansa, jos vain toinen nousee, siks synkistyy ja hälle suopi pahaa.
Kuitenkin, valaaksensa jotakin lieventävätä nestettä haavaani, ja lohduttaaksensa minua suuressa murheessani, huomautti hän minua siitä että kunnia ja korkeus pidettäkööt uuelmana, josta on paras pysyä loitolla; että tämmöinen onni on haihtuva, semmoinen, joka helpolla kiiltää ja synkistyy, sekä epäili eiköhän ylemmällä asteella oleva ole enemmän kateuden nuolien määränä kuin halvemmalla toimiva ynnä muistutti minulle että moni, joka tahtoo yhdistää kunnian ja rikkauden, takoo omaa asettansa johon hän ennen pitkää haavoittuu ja laukeaa silloin kunnian valtaistuimelta ivan ja pilkan häpeälliseen kuiluun.
Ilma synkistyy; myrsky nousee vonkuen ja kohisten; muut kumartuvat hämmästyneinä maahan, Bileam jatkaa: Mut silloin sankar' astuu linnastaan, Kuin vuorest' aurinko, ja taivas seestyy Ja myrsky vaipuu hämmästyksissään. Maa valoa ja lämmint' aaltoaa.
Myrskyissä vaikka nähdähän Myös Herra voimissansa, Luo Eljaksenp' ei tullut Hän Raivoisen myrskyn kanssa, Ei leimauksen liekissä, Vaan vienon tuulen hengissä. Luonnon kirja 1886. Maan valo vaipuu pimeään, vaan Herra varjeleepi, Ja taivaan kansi synkistyy, mut Herra varjeleepi. Yön pilvi raskas nousevi ja Pohja leimuileepi Ja myrsky yöllä pauhailee, mut Herra varjeleepi.
Istuu leirimajassaan yksin, ja, silloinkuin muut riemuitsevat voitonsanomista, synkistymistään synkistyy.
Päivän Sana
Muut Etsivät