Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Olkoon, minä rohkaisin miehiäni, me tulimme lähemmäksi prikiä, joka aloitti tuiman muskettitulen meitä vastaan, mutta me lähenimme sittenkin. Puolentoista kaapelinmitan päässä he tervehtivät meitä peräkanuunoillaan, sattumalaukaus särkee oikeanpuolisen veneen niin pahasti, että se vajoaa ja... Vanloon kasvot synkistyivät. Menikö meiltä miehiä? kysyi hän.
Samaan aikaan kun toukokuu piirsi romaaninsa lehtien, ilon ja elon muotoon, Jacobi ja Louise kirjoittivat omansa suuteloilla moniin lukuihin, samaan aikaan kuin kaikki kotona hääräsivät ja toimivat häitä varten ja ilo ja leikkipuheet uudestaan virkosivat eloon kuin perhoset kevätauringon suuteloista, silloin erään katseet synkistymistään synkistyivät ja posket kalpenivat, ja se oli Eeva.
Kyllä ymmärrän, sinä et ole sitä pyytänyt, minä en ole tiennyt... Hän ei jatkanut lausettaan, mutta itsekseen ajatteli hän: sehän on asian luonnon mukaista, siksi se kuitenkin viimein kääntyy, kuin sisar Hanna ennusti... Hänen kasvonsa synkistyivät, hymy kuoli pois. Mutta Erik, sanoo Helena levottomasti ja kummastuen, tottahan et ole antanut eittävää vastausta.
"Jumala sinua armahtakoon, lapsi, älä nyt puhu semmoisia kuin että mieluummin ottaisit minut. Silloin todellakin lienet onnettomampi, kuin ajattelinkaan." "Rakas, vanha Jaampa, tahdotko tehdä niinkuin minä sanon?" "Kaikki, mitä vaan tahdot." "Tahdotko lähteä Garnäsiin?" "Garnäsiin! Pitääkö minun lähteä Garnäsiin Daron luo?" huudahti Jaampa ja hänen kasvonsa synkistyivät.
Hänen kasvonsa synkistyivät ja hän sanoi: "Mitä sanoit? Olenhan ihminen niinkuin muutkin" "Olethan vaan Tintta-karhu", sanoi sortajansa. "Sanotko niin, sinä mokoma karso Matti?" sanoi Jaakko ja hänen silmänsä säihkyivät. "Minä saan puhua Tintta-karhulle mitä tahdon", sanoi sortajansa ja töytäsi Jaakon eteen, pudistellen nyrkkejänsä.
Herra Markus sulki kirjan ja pisti sen huolellisesti rintataskuunsa... Se oli kummallinen keksintö, käänne jota hän ei ollut aavistanut, joka pakoitti hänet toimiin... Hänen kasvonsa synkistyivät ja osoittivat haluttomuutta, joka valtasi hänet.
Kun Ellen leikkipuheilla koetti poistaa Henrikin ajatuksia siitä, jota hän täydellä syyllä nimitti Henrikin houreeksi, niin tämä taisi soimata häntä siitä, että hän oli "uskoa" vailla; ja jos Ellen silloin väsyneenä ja alakuloisena kadotti mielensä tavallisen vahvuuden, synkistyivät Henrikin kasvot, jotta Ellen välistä sai pahintakin pelätä.
Ruhtinaan kasvot synkistyivät; hän vastasi suruisesti: »Se on sodan varjopuoli, kiristystä käytetään ja kärsitään.» »Jalo mies ei koskaan kosta viattomille», sanoi tyttö rohkeasti, vaan hiljaa. »Minä olen sydämestäni pahoillani siitä väkivallasta, mutta minä en voi syyttää enkä rangaista rikoksellisia, kun minulla ei ole aavistustakaan, keitä he olivat. Vai osaatteko te antaa minulle viittauksen?»
Jos joku ylimielinen poika-viikari joskus teki poikkeuksen ja sanoi häntä ikäänkuin pilan vuoksi Tintta-karhuksi, synkistyivät Jaakon kasvot heti ja iloinen hymy katosi kohta hänen huuliltansa; hän nyt luuli olevansa oikeutettu kantamaan oikeaa nimeänsä niinkuin muutkin ihmislapset.
En voi edeltäpäin tarkasti määrätä, pitkäkö aika kuluu tähän matkaan, jonka pääpaikoiksi tulevat Strängnäs ja Upsala". Oppineet katselivat toisiinsa ja heidän otsansa synkistyivät tämän Jobin sanoman kuullessaan. Kuitenkin ponnistelivat he osoittamaan iloisuutta, sill'aikaa kuin he mielessään kirosivat kaikkia matkoja, jotka poistivat kuningattaren heidän piiristään.
Päivän Sana
Muut Etsivät