United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eihän se estä Sylviä olemasta silmiä ja korvia myöten rakastunut häneen. Joudu nyt, Elin! ELIN. Hyvästi, Sylvi! Tämä oli hirmuisen ikävää. Näetkös nyt se ei ole lukossa. ELIN. Eipä tosiaan. Voi, voi, kuka olisi voinut uskoa! SYLVI. Rakastunut Kariniin? Te valhettelette! Niin, kautta taivaan, te valhettelette! Jumalan kiitos! Johan sinä tulit takaisin? AKSEL. Jo tulin, pikku kissimirri!
Mutta jos ajattelee, että pienestä siemenestä voi kasvaa suuri metsä, niin ei myöskään tarvitse olla huolissaan siitä, ettei tällainen jalo aate edistyisi maailmassa, vaikka se alkaisi miten vaatimattomasti tahansa. Lokakuun 2 p:nä 1867 syntyi ensimmäinen pieni tyttäremme, joka kasteessa sai nimen Sylvia.
"Niin", sanoi Sylvia, "ja minä tahtoisin mielelläni, että kohta tulisi kevät ja lumi alkaisi sulaa, niin linnut taas rupeaisivat laulamaan metsässä." "Hullut lapset," sanoivat puut, "olisitte voineet pyytää kaikkia kaunista maailmassa, ja sen sijaan pyydätte mitä kuitenkin tulee tapahtumaan ilman teidän tahdottanne.
ELIN. Hoving, niin? Senhän saattoi arvata jo edeltäpäin. Mitäs hän jaksaisi koko iltaa hakata Sylviä, kun hän kumminkin on pikiintynyt Kariniin. SYLVI. Se on valhe! Hän ei ole »pikiintynyt» Kariniin. ALMA. Sylvi kulta, Elin laskee vaan leikkiä KARIN. Elä ilmaise itseäsi, Sylvi. Ja pidä kaikin mokomin mielessäsi, että olet rouva Vahl. SYLVI. Mitä tarkoitat? KARIN. Saat itse arvata.
Ja vaikka talvi oli alussa, levisi tuvassa niin keväinen ilma, että luutakin rupesi työntämään lehtiä varrestansa nurkassa, ja kukko joutui aivan hämillensä ja alkoi laulaa iltapuhteella. Ja tätä kesti aina siihen asti, kuin Sylvia nukkui. "Kuules, isä", sanoi akka, kuin torppari tuli kotiin. "Lasten laita ei suinkaan ole oikein; minä pelkään, että ovat metsässä joutuneet jonkun haltian valtaan."
Lopuksi tuli Sylvesteri linnunpyytäjäksi uudessa kuninkaan kartanossa ja Sylvia sai tekemistä isossa puutarhassa, sillä niin kummallista oli, että mihin ikänänsä nämä lapset katselivat ympärillensä, siellä menestyi kaikki, niin että oli oikein hauskaa nähdä. Eräänä päivänä tulivat Sylvesteri ja Sylvia katselemaan vanhoja ystäviänsä Rutimoa ja Pilvipartaa.
"Kuulkaa", sanoi kuningas, "minä pidän teistä, minä tulen vallan iloiseksi, kuin näen teitä, tulkaa luokseni rekeen, niin saatte ajaa meidän kuninkaalliseen hoviimme ja saatte kulta vaatteita ja tulette tekemään kaikki ihmiset iloisiksi." "Ei, kiitoksia, herra kuningas", vastasivat Sylvesteri ja Sylvia. "Meistä on parempi ilahuttaa isää ja äitiä.
Tämähän on suorastaan häpeällistä. ELIN. Mikä hänelle tuli? KARIN. Etkö ymmärtänyt? Hänhän oikein kiehui mustasukkaisuudesta. ELIN. Eikö mitä? Hyi, nyt suotta panettelette Sylviä. AKSEL. Missä hän sitten on? VIKTOR. En tiedä. Tänne minä hänet jätin. KARIN. Sylviäkö etsitte? Hän karkasi tiehensä. Häntä ei voinut millään ehdolla pidättää. ANNI. Menikö hän yksinään ulos pimeään yöhön?
Mökkiläisillä on kaksi pientä lasta: poika, jonka nimi on Sylvesteri, ja tyttö, jonka nimi on Sylvia. Kummallista on, mistä he ovat semmoiset nimet saaneet; kenties metsästä, sillä latinan sana sylva merkitsee metsää. Mutta Sylvesteri seisoo almanakassa ja on vuoden viimeinen päivä, joten pojalla joka vuosi on nimipäivänsä uudenvuoden aattona.
Ei, ei suinkaan se mikään erehdys ole. Sylvi on toki rehellinen. ANNI. Ja sen hän sanoo kaikkien kuullen. Hyvänen aika sitä Sylviä, kuinka hän on hirveästi varomaton! Siitähän voi syntyä vaikka minkälaisia juttuja! Viktorissa ei ollut syytä. Hän kyllä olisi tullut mielellään, kuulittehan sen. KARIN. Oh, eipä hänellä näytä olevan ikävä siellä Sylvinkään luona.