United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kaarlo on oikein kummallinen näihin aikoihin", sanoi Julia, "kun hän palaa kotiin kasvitieteellisiltä retkiltään, on hän joko niin iloinen, että syleilee kaikkia ihmisiä, taikka näyttää niin suuttuneelta, että melkein pelkään hänen purevan". "Hän kasvitieteellisessä kiihkossaan varsin unohtaa muun", sanoi eversti.
Siellä missä ääretön taivas syleilee rajatonta merta ja maan kasvattava tuoreus synnyttää rehevimmän runsautensa, siellä missä vapaus ja onnentunne sitovat jokaisen sydämen kotisijaansa, siellä minä olen syntynyt ja nyt missä minä olen? vastaa itse! Tirlii, tirlilittii!...
Frohburgille he nytkin ohjasivat matkansa, vaikka vasta yhdeksältä olivat päässeet kaivoksesta; sillä mitä pfalzilainen veli Anterollemme oli kertova, oli sitä laatua että hän saattoi sen ilmoittaa ainoastaan Jumalan vapaassa ilmassa, Hänen henkensä ympäröimänä, joka vuoren huippuja syleilee.
Mutta väärin tekisimme jos sentakia tahtoisimme pitää häntä espanjalaisena grandina, jonka on mahdoton unohtaa hovitapojen vaatimuksia edes silloinkaan, kun syleilee isäänsä nelivuotisen poissaolon jälkeen.
Heräjä nyt reipas vuorilainen ja riennä alas umpinaisiin laaksoihin laululla, tulella ja kuolon naurulla, joka voittaa, se syleilee kuningatarta ja maata! KUNINGATAR. Tämä oli siis se suojelus, jonka lupasitte minulle ja pojalleni? BOTHWELL. Syyttäkää pettureita, vaan ei minua. Vai onko teillä parempaa suojelijaa? KUNINGATAR. Nyt ei Skotlannin Mariaa enää ole, nyt alkaa historia Maria Stuartista!
Hirmuista moista totuutena opettaa, eik' elonpäiviänsä sentään lopettaa! Jos meitä koskis se? En tajua? Ei olosuhteet mitään vaikuta? Oon sanonut: jos valhetta käyt vastaan, lyön, kaadun sinun kanssas ainoastaan. Helpompaa ei kuin käsky raamatun: ei koti, vanhemmat voi pitää lastaan, kun armaan vuoks hän alkaa kamppailun. syleilee häntä.
Ja kirjahan laakea laitaiseen Hän ilkkuen nimesi kirjoittaa: On siellä jo herraa, narria, On miestä ja vaimoa. Kullan kuva. Tyttö lapsi toisten parvessa Vakain istuu, kaunis, kukkea. Opettaja häntä lähestyy, Neuvoo, syleilee, Sitten painaa lapsen otsahan Tuntehikkaan suudelman.
Ja tämä syvä jumaluuden yhteys, jota nyt kosketan, on usein mieltäin valaissut oppiin evankeliumin. Siin' alku on ja säen siinä, sitten mi liekiks suuremmaksi laajenneena minussa tuikkii taivaan tähden lailla.» Kuin isäntä, mi iloviestin kuulee, syleilee palvelijaa, onnitellen tään vaiettua häntä uutisesta;
Uneliaisuutta, väsymystä niitä tuskin on maailmassa. Maa ja puut kaikki heräävät, valvovat, nousevat taivasta kohti, puhkeavat lehtiin ja sitten kukkiin. Hedelmää ei kukaan odota keväältä. Ruusuilla tanssia kevään soittaessa se sopii nuorelle ylioppilaalle, ainakin minulle. Osasinpa syntyä hyvään aikaan: minulla kevät, luonnossa kevät, kansallani kevät. Jumala syleilee maailmaa!
Eiköhän Jumala meille vielä parempiakin päiviä suone! Niin! Syleilee Emmaa. Antaa hän, kun yhdessä rukoilemme vaan. Heittäyvät polvilleen. Työmiehet katsovat hämmästyneinä, liikutettuina kohtausta. Lapsimuori seisoo rauhattomana kiukaan edessä. Hiis vieköön, tämä käypi sydämmelle. Emmalle. Kuulkais! Tästä päivästä en maista viinan tippaakaan! Emma ja Kaski nousevat. Emmalle. Kuulkais!