Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Ilon ja onnellisuuden tunto oli meidän kaikkein sydämissämme. Vaan minä erittäinkin olin hyvilläni, kun kuulin isältäni että syksyllä saan alkaa käydä koulua. Tähän aikaan kertomustani olen varreltani vähän venähtänyt ja ikäkuormaa on hartioillani muutamia vuosia enemmän. Siis pyöräytän menemään eräitä ajastajanrenkaita ehkä noin puolikymmentä niine hyvineen.
Mutta en tiennyt, osaisinko sinne, enkä myöskään, miten minut siellä vastaan otettaisiin. Olen juuri tuon saman kaupungin asukkaita. Me olemme aamusta saakka sen muureilta seuranneet sinun kulkuasi ja sinua sydämissämme tervetulleeksi toivottaneet. Siksi saavun heidän airuenaan. Ja sinä tahdot minut sinne sisälle johdattaa? Tahdon käydä kappaleen matkaa kanssasi.
Minä en enää tarvinnut täänkaltaisia todistuksia, Eckhofin kertomus oli minusta kyllin tyydyttävä ja sekin oli ainoastaan päivänsäde, joka tarkemmin valasi, mitä jo kauan olemme tunteneet rinnoissamme ja sydämissämme." Charlotte levitti huolellisesti viheriän harson jälleen pienen kätkyen päälle. "Kiitä Jumalaa tästä sielunrauhasta!" lausui hän tyvenemmin.
Jo korvani kiurun kuuli. Käyn kevättä katsomaan. Voin sukset jo aittaan kantaa. Nyt pieksuni voitelen ja kohti ulapan rantaa käyn hiljaa, kurkkien. Jo kaukaa äänet kuulen nuo hurjat keväiset. Kun rannalle ehdin, luulen kaikk' irti on aavehet. Kuin intohimot hullut sydämissämme siitetyt vapahaks olis äkkiä tullut ja hyppelis hihkuen nyt. Ja ilmassa vinkuu ja soipi ja tuhannet siivet lyö.
Me vaivuimme jälleen synkkään toivottomuuteen, ja entistä varmemmin taas uskoimme, että me olimme kaikki tuomitut sittenkin nälkään nääntymään. Näitä alakuloisina miettiessämme soutamatta istuskellen, keksimme taasen purjelaivan täyttä vauhtia kulkevan edellämme. Taasen innostuimme ja toivo heräsi uudelleen sydämissämme.
Oli tyyni, vieno pilvinen kevätaamu; ilma oli raitis ja tuoksuva niinkuin tunteet ja toiveet, jotka nyt elpyivät onnellisissa sydämissämme. Puisto oli täynnä ratsastavia ja käveleviä, niin ettei meillä ollut tilaisuutta puheluun. Mutta ne harvat sanat, joita vaihdoimme, ja katseittemme äänetön puhelu, oli kyllin luotettava osoite siitä, että nyt olimme toistemme omat.
Ihanaa, vaikka surunsekaista se on runouden äitiä, se on maailman viisautta. Hallissani näen esi-isieni marmoripatsaat. Gerameikoksessa säilytän heidän tomunsa! Kaduilla tapaan Feidiaan käsialaa, tunnen Perikleen henkeä. Harmodios, Aristogeiton ne ovat kaikkialla; mutta ovatko ne myöskin sydämissämme? minun sydämestäni ne eivät ainakaan koskaan häviä!
Sentähden ei kenenkään suuren miehemme ulkonainen ja sisällinen kuva ole painunut niin syvästi, niin tarkkapiirteisesti muistoomme kuin Lönnrotin. On vanha ja kulunut se lauseparsi, että se kuva ei ole ainoastaan seinillämme, vaan myös sydämissämme, mutta sattuvammin ei hänen paikkaansa voi eikä tarvitse määritellä.
Sinulle on se, Fabian, ollut kauan auki, mutta nyt on sen tyhjyys loppunut, sillä sinussa löysi se wastimensa, minä luotan sinuun', sanoi hän liikutetulla äänellä. Minä likistin häntä hellästi rintaani wasten. Ei woinut Joulukuun tuima pakkanen sammuttaa eikä jäähdyttää sitä tulista ja palawaa rakkauden suuteloa, eikä sitä hehkua, joka molempien meidän sydämissämme paloi...
Kaunis mun vapauteni! Pöydän päähän sun korotan. Näen samponi sinussa. Mut onnenjanoinen kansa? IMMO. Kansako! sanonko, seppo? Mulla sampona on sahra, Jolla kaivan maankamaran, Suomen suurennan, sulostan. PELLERVO. Siin' olemme yhtä mieltä: Kullakin oma on sampo. LOKKA. Sampo on sydämissämme. ILMARI. Kun se kestäisi, eläisi. Väinö! meitä nyt opasta!
Päivän Sana
Muut Etsivät