Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ja tietköhön vain koko maailma sen, Minä voittajan käynnillä kuljen: Hän on mun, hän on mun, minun ainoastaan, Minä vain hänet syliini suljen. Minä vain olen häntä nyt suudellut Sekä äitinsä aamuin ja illoin Ihan suulle mä suutelin, kerran vain, Voi, kuinka hän purppusi silloin!
Kuin vihdoin viimein sain sian jonkun lämpösen huoneen laattialla, kiitin minä sydämmessäni Jumalaa ja unhotin paikalla kaikki vastukset, joitten kanssa olin taistellut. Minä otin nyt sen vähäisen bernsteini ristin, jonka olin saanut äidiltäni, ja suutelin sitä, sillä sitä kannoin minä aina povessani rihmalla sidottuna kaulaani.
Hänen äänensä oli heikonnut heikkonemistaan; viimeinen sana oli pelkkää kuiskausta vaan. Minä lähenin vuodetta, otin lasta kädestä kiinni ja suutelin häntä. Samassa tunsin vähäisen puristuksen kädessäni. Se oli viimeinen kuolon tempaus... Lännen tuuli oli suhahtanut, taimi taipunut, kukka nukkunut uneen iäiseen... Tuommoisessa tilassa en ollut ensi kertaa.
Agnes katsahti ylös kuinka taivaallisilla kasvoilla! ja ojensi minulle kätensä, jota minä suutelin. "Joka kerta, jolloin sinä, Agnes, et ole ollut minua neuvomassa ja hyväksymässä jossakin hankkeessa, olen mielestäni käynyt epävakaiseksi ja joutunut kaikenlaisiin vastuksiin. Nyt palajan kotiin, niinkuin väsynyt matkustaja, ja löydän semmoisen siunatun rauhan!"
"Minä suutelin papitarta ja hän vei minut sisään hän oli villi kissa, mutta hänen viininsä oli hyvää ja hän antoi minulle lähtiessäni viisi ruukkua viiniä eväiksi. "Niin pitkälle en minä päässyt Smerdan kanssa", sanoi korsikalainen. "Hän antoi minun juoda kellarissa, muistoksi hän antoi vain tämän" ja hän paljasti ruskean kaulansa. "Mustasukkaisuuden tikarin pistos", nauroi Cethegus.
Minä suutelin äitiäni ja olisin hänen rinnoillaan tahtonut ikäni riippua, unohtaa kaikki ja tietää vaan, että äiti on olemassa; mutta hän sanoi: mene lapseni, mene! Ma läksin... Mutta ovella käännyin ja tahdoin vielä kerran katsahtaa äitiin... Häntä ei enää ollut, eikä ollut päiväkään nyt, vaan pimeä oli.
Ja iloisempaa, armaampaa, viattomampaa, onnellisempaa, tyytyväisempää nuorta vaimoa ei ole koskaan mailmassa nähty, jota minun myöskin täytyi paikalla sanoa. Minä suutelin häntä, niinkuin vanha tuttava suutelisi, ja toivotin heille onnea kaikesta sydämestäni. "Mikä hauska jälleen-yhtyminen tämä on!" sanoi Traddles. "Sinä olet niin erittäin ruskoittunut, rakas Copperfield!
En tahtonut sitä tunnustaa kun olin niin kauan ollut vihamiehesi mutta se tuli yhä hullummaksi, ja yöllä näin unta että suutelin sinua, ja minä heräsin huutaen nimeäsi ja nousin vuoteeltani, sillä minä en sitä kauemmin kestänyt. Vaikene! sinä tapat minut, käski Wappu, niinkuin olisi liekissä istunut. Mutta Jooseppi jatkoi hartahasti: Sentähden nousin jo yöllä ja menin Sonneplattelle päin.
VIKTOR. Ilman että olet sitä tiennyt? SYLVI. Ilman että koskaan olen sitä tiennyt. Ajattele, kuinka hirmuisen tyhmä minä olin. Itkin sinua pitkät ajat, kannoin valokuvaasi povellani, suutelin sitä päiväkaudet, ja kun nukuin illalla, jäi se käteeni enkä sittenkään ymmärtänyt, että tuo kaikki oli rakkautta. Kylläpä olin koko hupakko! Totta tosiaan!
"Vastaa minulle heti, määrää, jos mahdollista, päivä jolloin palaat. Me luemme viikot, Babet ja minä. Me tapaamme kohta; toivotaan!" Päivä, jolloin palaan!... Minä suutelin nyyhkien kirjettä ja luulin hetkisen suutelevani Babetia ja setääni. En koskaan saisi varmaankaan enää nähdä heitä. Minä kuolen kuin koira täällä pölyssä lyijyraskaan auringon paahtamana.
Päivän Sana
Muut Etsivät