Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Hänen kasvonsa paistoivat kuin aurinko. Ja koko hänen olennostaan säteili sellainen onni ja tyytyväisyys, ettei Johannes kesken murheellista mielialaansa voinut mitenkään olla suutaan hymyyn vetämättä. Vai kuului! Ja kuinka sinä sen sait todistetuksi? Siinäpä se juuri ilmeni minun nerokkaisuuteni, riemuitsi Muttila. Arvatkaa! Mahdotonta sitä oli arvata.
Se oli hyväntahtoinen, hiljainen, vanha ukko, joka ei milloinkaan äykkänyt eikä ihmeeksikään lyönyt paitsi eilen oli ensi kerran, kai hätäillen, etten pääsisi mäen päälle välistä vain hotaisi ohjasperillään ja maiskutteli suutaan ja hoputti. Pekka hörhötti hänelle vastaan.
Sattui ohi kulkemaan Malisen vävy Jussi Kokko ja poikkesi pikimmältään tupaan, ryyppäsi vettä ja sanoi suutaan pyyhkien: »Söin niitä Onkamon Hirvoselta ostetuita mujeita, niin janottamaan näet rupesi.» Hän sytytti piippunsa ja oli jo lähdössä pois, kun Anna Liisa tiedusti: »Sieltäkö se tämä Kokko tulee ukko Hyvärisen talosta?» »Sieltä päinhän minä, vaikka en ihan Hyvärisestä.»
Huomattuaan Matin alkoi hän karjua: "Oletko nyt kotona roisto? Missä sinä juoksentelet?" Mummon kasvot lensivät punaisiksi, ja hän yritti aukaista suunsa, mutta jätti sanomatta, kun Matti mutisti suutaan merkiksi, ettei maksa asia puhumisen vaivaa.
Magda alkoi, Franekin säestämänä, itkeä oman puheensa vaikutuksesta, Bartek avasi silmiään, suutaan ja ällistyi niin, ettei hän saattanut sanoa sanaakaan, vielä vähemmin ymmärtää, mistä oikeastaan oli kysymys. Miten oli asian laita? Missä oli hänen voittojensa tulos...? Hän oli jo istunut hetken ääneti, kuin hänen silmänsä rapsahtivat ja veri nousi hänen kasvoihinsa.
Jörgenin nukuttua, mielessään kuva luutnantista, joka aukasi suutaan ikäänkuin Pikku-Musta, kun se tuli ulos tallin ovesta, ja kun Torbjörg oli sammuttanut kynttilän, hiipivät sisaret isolle, kylmälle, mustalle vintille.
Tuo kunnon ylioppilas ei vastannut mitään, mutta hänen kätensä vapisi. Hän tähtäsi kauan ja oli huolellisesti tähtäävinään; sitten ampui hän ja ampui ilmaan. Huono ampuja! huusi vouti äreästi; ei kelpaa muuhun kuin suutaan soittamaan. Lataa uudelleen! Kah, mitenkäs sitä pilkkopimeässä osaa ampua? vastasi ylioppilas, muka suutuksissaan, ja tavoitteli kömpelöllä kädellä latasinta pyssyn kupeelta.
Jos he käärmeen tapaavat, astuvat he sen pään päälle ja käsin siihen niin tarttuvat, ett'ei käärme voi suutaan sulkea. Sen jälkeen he hampaillansa raastavat sen pään poikki, säilyttävät sen sopivaan tarpeesen ja syövät ruumiin raakana ja verisenä.
Vaan mies ja toinen taas pisti puukkonsa tuppeen, ryyppäsi vielä kerran piimää, pyyhki käsiselällä suutaan, siirtyi arkun äärestä ja alkoi hommata tupakkaa piippuun. Piippuja aina useampia alkoi röyhytä ja arkun kansia lopsahteli kiinni.
Voinko luottaa sinuun? Ketä minä odottaisin, kun sinä olet luonani? Enkeli! huudahti kreivi, kiertäen käsivartensa hänen vyötäisilleen ja puristaen häntä itseään vasten, samalla etsien huulillaan hänen suutaan. Karl Gustaf! sanoi Anna, hiljaa irroittaen itsensä kreivin syleilystä ja väistäen hänen suudelmaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät