Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Kun lukkari »lukialda» kysyy huoneentaulu-läksyä ja samassa tiedustelee, onko hänelle palkan ohessa almuakin annettava, saapi hän Juteinin »Almusta»-nimisen pilarunon mukaan vastauksen, joka joskus on kaikunut kirkkoherran saarnasta ja »selkeästi sanottuna ombi taulussakin tässä»: »ett'ei suuta sidottaman pidä harjan hännällisen riihen työssä raskahassa; Herra! vieläpä vähemmän saapi härjän hännättömän, joka ammuupi alati, suuta sulkea siteellä.»
"Kun ei lie minussa miestä, urosta Ukon pojassa tämän tulvan tukkijaksi, suonikosken sortajaksi, onp' on taatto taivahinen, pilven-päällinen jumala, joka miehistä pätevi, urohista kelpoavi veren suuta sulkemahan, tulevata tukkimahan. "Oi Ukko, ylinen luoja, taivahallinen jumala! Tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa!
Olen riemuinnutko mä myöskin kuin lapsonen mieleltäin jako mull' oli puhtahat tunteet sekä hellyyttä sy'ämessäin? Minä myöskinkö kerran lemmin ihanaisinta immyttä maan, hänen suutelin ruusuista suuta ja untuvaposkiaan? Tavottaissani taivahan kaarta olen uupunut voimiltain, minä hulluhan autuutta hourin, utuhienoa onnea hain.
Se Karjalan kuulu? pääsi Marjalta. Se! Hilapan poika? Sen! Juha kuului huutavan ulkoa. Mitäpähän äijä siellä pakisee? Sinua säkin suuta pitämään huutaa. Shemeikka pyörähti, heilautti kättään ja meni. Niitäkö se oli? Shemeikkoja! Karjalan suurinta kauppiassukua, metsänkävijää, karhunkaatajaa, poron- ja hirvenhiihtäjäsukua, monen maan mainiota rikasta.
Sanoi Pohjolan isäntä: "Ei halli valetta hauku, ikipuol' ei ilman virka, ei se honkihin horise." Kävi itse katsomahan. Astuvi pihalta poikki pellolle perimäiselle, ta'immalle tanhualle. Katsoi koiran suuta myöten, nenävartta valvatteli tuulikunnahan kukutse, leppäharjun hartioitse.
Vähältä piti, ettei niinkuin kaupungissakin tehdään, antanut suuta tohtorin tyttäreille, noille ystävillensä, joita hän kuitenkin sydämmestään vihasi, koska he aina näyttivät ikäänkuin karttavan häntä.
»Riitelisiköhän se minun papillista arvoani vastaan?» kysyi lukkari. »Suudelkaa te vain minkä jaksatte, Suhr», sanoi pastori. Ja lukkari meni Swartin emännän luo, kumarsi ja yks kaks! suikkasi hänelle suuta vasten huulia. »Oh, herra jesta, lukkari!» kirkasi eukko säikähdyksissään.
Musta tukka oli huolekkaasti käherrelty ja kammattu alas otsalle keikarimaiseksi kärjeksi ja punertavat hyvin hoidellut viikset siimestivät ylpeätä suuta, vaan se oli kadottanut ylpeät juonteensa. Milt'ei hymyily levännyt kalpeilla huulilla.
Hän ei ollut osannut aawistaakaan, että asiat niin päin oliwat, eikä hän olisi uskonut mahdolliseksi waikka sata suuta olisi sanonut, että kummankaan mieleen woisi joutua niin suuri luonnottomuus. Wihasta waahtoawin suin käski hän sekä konttoristin että Elsan eteensä ja kähisewällä äänellä luki hän heille tuomionsa.
Hän oli Napolin laivaston päällikkö, mutta koko tämän laivaston kuningas Teodahad oli jo useita viikkoja sitten huolimatta Totilan varoituksista siirtänyt Belisariuksen tieltä Pisaan vartioimaan Arnuksen suuta. Niinpä ei Totilalla aluksi ollut muuta kuin kolme pientä vartiolaivaa, joista hän oli menettänyt kaksi taistelussa Sisilian luona.
Päivän Sana
Muut Etsivät