United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin hän lauloi yksin Päivät pääksytyksin, Murheess' uitellen sydäntään. Polki rukkiansa, Leipää suolahansa Painoi, kasteli kyynelillään. Elikö tai kuoli, Almusta ei huoli: "Armoleip' ei mun armottoman." Tyhjää kehtoansa Tuutii toisinansa, Toivoa laulaa toivottoman: "Isä, kanna lasta, Vaikka tuonelasta, Suo hänet äidin viel' omistaa!"
Kun lukkari »lukialda» kysyy huoneentaulu-läksyä ja samassa tiedustelee, onko hänelle palkan ohessa almuakin annettava, saapi hän Juteinin »Almusta»-nimisen pilarunon mukaan vastauksen, joka joskus on kaikunut kirkkoherran saarnasta ja »selkeästi sanottuna ombi taulussakin tässä»: »ett'ei suuta sidottaman pidä harjan hännällisen riihen työssä raskahassa; Herra! vieläpä vähemmän saapi härjän hännättömän, joka ammuupi alati, suuta sulkea siteellä.»
Pila-Kirjoitukset sisältävät 31 pilkka-runoa ja muuta laulua, joista moni mielestämme on hauska ja sukkela, vaikkei kärki niissä ylimalkaan ole sanottavan terävä. Monessa niistä on kuitenkin ivaa koko runsaasti, niinkuin runoissa: Lääkitykset. Armeliaisuus, Kysymys, Lahjain ottamisesta, Uutena vuotena, Nuuskasta, Wiinasta, Maailman turmeluksesta, Nuorasta, Almusta y.m.