Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Minkä tähden sinä, Liisa, valehtelit ruustinnalle, että me mennään sukulaisiin? Liisa otti nuhteen todeksi ja vastasi vähän vihaisesti... Mitäs minä olisin sanonut? Olisit itse sanonut paremmin... Eipä silti, eipä silti, lepytteli Matti, hyvähän se oli, että jotain sanoit. Jo leppyi Liisakin... Et vain sinä olisi sitäkään keksinyt ... olla jörötit etkä saanut sanaa suustasi.
»Poikaseni», virkkoi vanhempi mies, »sinä näytät murteestasi ja ulkomuodosta päättäen olevan muukalainen; ja pitäisipä sinun muistaa, ettei ole meidän yhtä helppo ymmärtää sinun murrettasi kuin kenties sinun laskea sitä suustasi.»
ROINILA. Hänen kohta hänen kohtalostaan, sanoit? Niin, herra nähköön, se on vallan surkea. ELLI. Taivaan nimessä! Mitä hänelle on tapahtunut? ROINILA. Hän on varmaan juonut ja humalapäissään tehnyt tuhmuuksia. OLLI. Mitäs tuo niin vaarallista olisikaan? Ei, Se on pahempaa, paljon pahempaa. ROINILA. Kiusa ja kuolema! Etkö sitä jo saa suustasi sitten? Mihin hiivattiin se Sanna jäi näin kauvaksi?
"Ei kukaan ihminen uskalla epäillä kreivin miehuutta", vastasi Rothsayn herttua, "se on yhtä vankka kuin hänen ylpeytensäkin; mutta tottahan saa hiukan epäillä, että hänellä aina on onni puolellansa". "St. Anterus auttakoon, Taavetti!" huudahti isä; "oletpa sinä aivan kuin huuhkaja jokainen sana sinun suustasi ennustaa riitaa ja turmiota". "Kyllä minä jo vaikenen, isä", vastasi nuorukainen.
Virkkoi noin; nurinalla sen kuuli Athene ja Here istuen rinnakkain tuhoaikeiss' Ilionille. 458 Mutt' ei vastannut, jäi ääneti aivan Athene, vaikk' oli vimmaa täys sydän valtiastaattoa vastaan; vaan puhe Heren purkihe, ei viha mahtunut rintaan: "Hirveä Zeus, Kronossynty, mi nyt sana suustasi lähti?
Ja iloiseksi tuli vanha Laagjekin, kun Laila astui hänen kotaansa, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä. Kuu Laila iltasella oli lukenut hänelle vanhasta katekismosta, lausui vanhus kuten muinoin Jaakob: "Nyt minä mielelläni kuolen, nähtyäni sinun kasvosi ja kuultuani Jumalan sanaa sinun suustasi!"
KERTTU: Te ette välitä siis minun ystävyydestäni? GRANSKOG: Paljonkin. Mutta se, joka kerran on aurinkoon katsonut, luuletteko, että hän enää muuta valoa näkee? Minun silmäni ovat huienneet jo nuoruudessa. KERTTU: Viktor! Olenko minä ollut sinun aurinkosi? GRANSKOG: Olet. KERTTU: Sano se vielä kerran, ennenkuin lähdet. Tuhat tuhatta kertaa tahdon minä sen sinun suustasi kuulla.
Kuinka monasti sitä oletkaan jo kysynyt? JOHANNES. En kysy enää kuin tämän kerran. ANNA LIISA. Ja jos nyt vastaisin, että en pidä, niin mitä sitten? JOHANNES. Niin minä en sinua uskoisi, kun silmistäsi luen toista. ANNA LIISA. Miksi sitten aina kyselet, koska hyvin tiedät muutenkin. JOHANNES. Kun niin mielelläni tahtoisin kuulla sen omasta suustasi uudelleen ja yhä uudelleen.
Elina katsoi katsomistaankin häntä. »Miten olet muuttunut synkän ja aivan toisen näköiseksi, kuin ennen olit», sanoi hän. »Tukkasi on harmaa! Minä huomaan silmistäsi, suustasi ja kaikesta, miten paljon olet kokenut.» »Kaikki me olemme kokeneet, sinä ja minä ja kaikki, mitä elävää on Suomessa!»
"Jumalan kiitos, että jokainen iloitsee ja murehtii omasta kohden". "Nuohan taaskin ovat äitisi sanat sinun suustasi", vastasi Faller. "Mutta maltas", huusi Lents nyt, "etkös tahtoisi antaa morsiamellesi tiedon, että saat ostetuksi omat huoneet?" "Sen teen kuin teenkin. Tule mukaan. Saapas nähdä iloa, jonka moista ei toista maan päällä".
Päivän Sana
Muut Etsivät