Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Torppa on teidän", vastasi Lauri, "mutta nyt olen minä tässä isäntänä, ja ellette hyvällä lähde, niin täytyy minun näyttää teille se paikka, mistä salvumies on viisi hirttä poikki lyönyt." "Suus kiini, penikka!" tiuskasi isäntä vimmoissaan ja kohotti piipun, lyödäkseén sillä Lauria.
"Luuletko sinä olevasi kaikkivaltias herra tässä talossa", sanoi Simo, nousten hänki äkkiä seisoalleen, "luuletko, että minä ikäni sinua rupean palvelemaan". "Suus' kinni poika!" kiljasi Tapani ja löi raskaan nyrkkinsä pöytään sillä vauhdilla, että sirpaleet sinkoilivat pöydän laidasta ja ruuat lentelivät sinne tänne.
»Herroille!» Vennu oli ehtinyt jo Mikon ääreen. »Tule pois!» käski Vennun toveri. »Pidä sinä suus, iso roisto! Ota ryyppy kestikievari.» Vennu tarjosi Mikolle pulloa, otettuaan ensin itse ryypyn. »Sinä olet sellainen hienohousu!» muistutti Vennu Mikon ryypätessä ja silmistä välkkyi Vennun kaikkein kurillisin ilme. Mikko koetti naureskella ja hyväksi tehdä.
Ellen käänsi pois kasvonsa kauhistuen. Se on vesi-kauhua, kuiskasi joku hänen vieressänsä. Tuo koira Ulkemose'ssa on, piru vieköön, tähän syypää! huusi eräs päihtynyt mies. Suus kiinni! huusi toinen. Tää ei ole naaraskoiran tekoa, vaan uros-koiran! Inhimillinen kauhistus onnettomuudesta ilmaisee itseänsä usein eriskummallisella tavalla.
ARISTARKUS. Suus kiin, »Titus tienvieressä». Tommi, »ilonen mieli elää kauvan». TOMMI. Kaikki menköön hiiteen! ARISTARKUS. Tunsinpa kerran erään miehen, jonka mielilause, elämän päästin oli tämä, »ilonen mieli elää kauvan, kauvan elää ilonen mieli». TOMMI. Kuinka kauvan meidän sitten pitää elämän täällä? ARISTARKUS. Oi, Tommi! pianpa sä peräyt istumaan epäilyksen tylsyyteen.
Antti samosi pihalle, missä onnellinen Tahvo kylmästä väristen häntä odotti. Antti kiroeli ja sadatteli julmasti ja solvasi poikaansa ilkeimmäksi riiviöksi. "Istu rekeen," kiljaisi hän viimein, "ja pidä suus kiinni, muuten saat korvillesi." Tahvo oli hiljaa kun lammas. Antti ajoi suoraa tietä Kalmuun, joka oli neljän virstan päässä metsänvartijan talosta. Tahvo värisi kuin haavanlehti.
Mikset itse sanonut ... onhan se suu sinullakin! vastasin minä närkästyneenä. Sinähän sitä olet ennenkin sanomassa ollut ... mutta nyt ei sinusta ollut minnekään. Sinuun sitä nyt luotettiin, mutta joka alkaa akkain itkusta heltyä Suus' kiinni! Minä teen, mitä tahdon, ja siihen ei ole kellään mitään virkkamista ... ei puolta sanaa!
»Ne ovat varastaneet jotain!» lausui joku taaemmista. »Mekö varastaneet? Suus kiini, kuka se olikaan!» Syyllisestä ei saatu selkoa. »Niin, no, miksi ette sano sitten. Voihan kuka tahansa ajatella, että teillä on siellä joku varastettu kallis kapine, kun ette » »Sanotaanko heille?» kysyy nyt Liispetta vahtikumppaniltaan. Ja nyt päätettiin kertoa kaikki tyyni.
Onko se enää laitaa, että vanha mies lähtee huvikseen kuleksimaan ympäri maailmaa ja kuluttamaan rahaa ja ottaa vielä päälle päätteeksi viattoman lapsi-raukan mukaansa! Vai etkö sinä ole vienyt pois minun ainoata lastani, häh?» »Mutta rakas....» »Suus kiinni, sanon minä! Luulenpa, ettet sinä enää edes osaa hävetäkään. Tahdotko sinä vielä kaiken lisäksi olla hävytön minua kohtaan?»
Oi vielähän puistossa kukkii Taas oksat kirsikkapuus Sa nuori puoliso armas, Miks hymyy miettivä suus? MIKS RIEHUISIN MURHES
Päivän Sana
Muut Etsivät