Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
KERTTU: Minä olin kutsuttu illalliselle. ALLI: Etkä sanonut minulle mitään. Minä odotin sinua niin kauvan, että luulin sinun jo menneen toista tietä kotiin. Siinä tapasi minut maisteri Lumme, ja me kävelimme vielä hetkisen pitkin sataman vartta. Ilta oli niin kaunis. Eikö totta? KERTTU: Taisi olla. ALLI: Oli niin kaunis. Kuu paistoi ja puut näyttivät niin suurilta ja pelottavilta.
Syrjästä katsoen nämä rattaat näyttivät hennoilta ja uuttuneilta, vaikka niiden siivet olivat kahtatoista jalkamittaa pitkät; mutta edestä päin katsottuina ne näkyivät summattoman suurilta.
Eikä tuima tuimemmasti, kipeämmästi kivistä, jotta, koito, kuolisinki, katkeaisinki, katala, näiltä suurilta suruilta, ape'ilta miel'aloilta.
Alan seisoi vuoteeni yli kumartuneena ja hänen kasvonsa olivat aivan silmieni edessä. Kuumeen rasittama kun olin, näyttivät ne minusta kamalan suurilta. Hän pyysi minulta rahojani lainaksi. »Mitä varten?» kysyin. »Lainaksi vain», vastasi hän. »Mutta minkä vuoksi?» toistin. »Minä en käsitä.» »Joutavia, David», vastasi Alan, »sinäkö et uskoisi minulle lainaa?»
Vaan elä isoni itke, Elä'kä emo valita, Viere vettä veion silmä, Sisaren sinä ikänä; Vielä päästän pääramuni, Heikon henkeni pelastan, Suurilta sotakeoilta, Miesten tappotanterilta, Sorkista sotihevosten, Varpahista vainovarsan, Tykin suuren suun e'estä, Rautakirnujen kiasta.
Niin pian kuin joku Ruotsin entisistä alamaisista joutui vähimmänkin epäluulon alle, joko ystävyytensä täyden Intianien kanssa tai muista syistä, hän kohta vastoin mieltänsä muutettiin Uus'-Amsterdamiin. Hyväksi onneksi ei tämä valta tullut pitkä-ikäiseksi. Tosin ei Ruotsinmaa muilta suurilta hankkeiltansa malttanut enää ajatella kadotettua siirtokuntaansa.
Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Rauan valkian varasta, Terän tuiman tutkamesta, Tykin suuren suun e'estä, Rautakirnujen kiasta! Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Suurilta sotakeoilta, Uron tappotanterilta, Jossa lyiy miestä lyöpi, Tinapalli paiskoavi; Jossa pää pahoin menevi, Sekä kaula katkiavi, Hivus hieno lankiavi, Tukka turhi'in tulevi!
Tämmöinen huuto pääsi Isaakin epätoivoon vaipuneesta sielusta, kun hän näki kauhut ympärillänsä. Tämmöiset kauhut näyttivät liian suurilta. Tämmöisiä kauhuja ei voinut hänen mielestään edes se lopullinen kunnia palkita, jota hän odotti. Hänen ainoa lohdutuksensa oli sota.
Menen sen alle kuutamoiltoina, kuulemaan, kun hän soittaa. Käyn siellä viimeisen kerran varhaisena talviaamuna, rientäen toisten pukeutuessa, ennenkuin on astuttava rekeen lähteäkseni joululomalle. Ikkuna on pimeä, ja uudin alhaalla; edellisenä iltana se oli ollut valaistu, kaikki ikkunat, myöhään yöhön, hänellä oli tanssiaiset. Nyt tuulee raskaasti, etelästä suurilta seliltä.
Ne oliwat aiwan yhdessä ryhmässä, siltä näyttiwät ne niin suurilta, siltä loistiwat ne niin isosti, ja nyt ne näyttiwät pojan mielestä loistawan entistä kirkkaammasti, oikein wilkuttamalla: niin ainakin hän wäitti olipa todellakin niinkuin korkein kaitselmus olisi ne siihen asettanut. Nyt lähdettiin kotia kohden.
Päivän Sana
Muut Etsivät