Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Se oli pieni musta pilkku taivaan äärimmäisellä rannalla, taivaanreunan ja merenpinnan välillä. Pilkku suureni sanomattoman nopeasti, läheni lähenemistään; kummallinen suhina kuului kaukaa sieltä päin, mistä tuo musta hirviö läheni. Mikä tuo hirviö oli? Jokainen valtamerillä kulkenut merimies tuntee sen. Se on hirmumyrsky, joka usein menee yhtä joutuin kuin tuleekin.
Ei sitä koskaan ollut kukaan ostanut kuin yhden loukun, hyvä jos kaksi, eikä vallesmannin talossa ollut edes hiiriäkään. Asia suureni, tieto levisi. Nyt jo ihmeteltiin Sakarista: »Mutta onkinpas hylyllä tarkka silmä, kun huomasi tään vallesmanninkin asian niin varmasti, vaikka muut eivät silloin vielä huomanneet mitään erikoista!»
Sitte katsellessani monenmoisia työkoneita ja kaikenlaisia oppilaitoksen mahtavuuksia, laajenivat minun edelliset, elämästä saadut havaantoni yhä ja ihmettelyni sen mukaan suureni. Niinpä oli minussa piankin herruuden tunto hyvällä alulla.
Mutta ei näkynyt sitä mustaa, ainoastaan jotakin hämärää, suurta. Sekin haihtui pois, mutta kun hän koetti sitä nähdä, niin ilmestyi se taas. Hän ei laskenut sitä menemään enää. Siihen keskelle ilmestyi aivan kuin joku kurkistamaan. Kun hän kiihotti ja kiihotti sitä ja aivan kuin lähemmäksi veti, niin rupesi näkymään selvemmin, ja se suureni ja liikkui.
Kun Vinitius teki sen hiukan väräjävin käsin, loi Poppaea häneen pitkien silmäripsiensä alta ujostelevan katseen ja ravisti kultaista päätänsä ikäänkuin olisi kieltäytynyt täyttämästä jotakin pyyntöä. Sillaikaa aurinko suureni suurenemistaan, kävi punaisemmaksi ja laskeutui vähitellen lehdon latvojen taakse. Vieraat olivat melkein kaikki jo humalassa. Lautta kierteli yhä likemmä rantaa.
Sitten halkeama suureni aivan kuin vaatetta reväistessä, ja kauniin taivaan puhdas, kirkas ja syvä siinto aukeni yli maailman. Puhalsi raitis ja suloinen tuulen henki, joka oli kuin maan mielihyvän huokaus, ja kun vaunut kulkivat puistojen tahi metsien läpi, niin kuului sieltä täältä jo höyheniään kuivattavan linnun hilpeätä viserrystä. Tuli ilta. Kaikki nukkuivat nyt vaunuissa paitsi Jeanne.
Astuimen päästyä liikkeelle rupesi se laskeutumaan yhä kasvavalla vauhdilla, ja pian näkyi oven alta rako, joka yhä suureni. Mittasin oven paksuuden ja huomasin sen lähes metrin paksuiseksi. Nousimme nyt seisomaan astuimellemme ja viiden minuutin kuluttua olimme laskeutuneet jo niin syvälle, että kumartumatta pääsimme astumaan oven alta. Katselimme toisiamme hätäisesti ja menimme Rubikonin yli.
Sitten oli Vinitius näkevinään suuren joukon ihmisiä uimassa veneen perässä. Laineet peittivät vaahdollaan heidän päänsä. Toiset olivat niin syvällä vedessä, ettei heistä näkynyt kuin käsi, mutta Pietari pelasti pelastamistaan hukkuvia ja keräsi heitä veneeseen, joka ikäänkuin ihmeen kautta aina suureni. Pian oli siinä melkein yhtä paljon kansaa kuin Ostrianumissakin oli ollut, pian vielä enemmän.
Laivalle tuli neljä västäräkkiä, mikä on maan varma merkki, koska niin monta saman lajin lintua yhdessä eivät lennä etäälle eivätkä ainakaan eksyksiin. Magneettineulain poikkeama länteen päin suureni illalla; aamulla ne osoittivat Pohjantähteen, mistä tuntuu ilmenevän, että se tähti tekee kierroksensa kuten muutkin, ja magneetit näyttävät aina oikein. MAANANTAINA LOKAKUUN 1. P
Oton mielikuvituksessa suureni härkä yhä ja hän huudahti suuremmoisesti innostuneena: Voi ... voi! Am-muu! lopetti Esa näytöksensä, nousi ylös ja otti hinkkinsä. Silloin Otto ehdotti: Mennäänpäs katsomaan sitä Immosen härkää, kun se möyryää. No mennään, oli toinen kernas ja juoksujalkaa lähtivät pojat painamaan Immosen ahoa kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät