Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Hänestä tuntui tällä hetkellä Eugenin rakkaus niin suurelta ja valtavalta ja samalla niin ankaran vaativalta, että hän ei voinut sanoa mitään. Ja samalla hänet täytti sanomattoman suuri onnen ja rikkauden tunne usko tämän rakkauden syvyyteen ja voimaan.
Hänen ansiotansa se suurelta osalta on, hän on siinä tietämättään ollut taiteellisena kiihokkeena, hän, minun herttainen tyttömallini, minun mallityttöni. Minulla on jo sievoinen salkun täysi väriluonnoksia ja kynäpiirroksia hänestä, vanhuksista ja heidän talostaan ulkoa ja sisältä.
Syrjäisestä paikastaan seuraa hän kuitenkin tarkkaan ja hartaasti aikansa rientoja, ja kukapa tietänee, mitä hänen herkkä sydämensä kärsii ja mitä aavistuksia hänen mielensä kätkee, kun hän taaskin näkee kansansa kulkevan uusiin kärsimyksiin ja taas synkistyvän sen taivaan, jonka pilviä hänkin oli niin suurelta osaltaan ollut pois puhaltamassa.
Vähinkin toimiala minusta tänä hetkenä näytti suurelta ja viehättävältä ja elämäni tuntui tulevan loistosaksi. "En tiedä mitään, jota enemmän haluaisin", minä vastasin. Luulin huomaavani, että pahan mielen pilvi kulki hänen katseensa yli ja pelkäsin jo, että olin sanoillani ilmottanut jotakin, mitä tunsin ja ajattelin sydämmessäni, ja päätin vasta olla varoillani.
Minä epäilen, sanoi hän, erästä pitkää, tummaveristä, ylpeän näköistä miestä, joka näyttää varsin suurelta herralta; hän on seuraillut meitä useita kertoja, ainakin mitä minusta on näyttänyt, kun olen ollut noutamassa vaimoani Louvren pieneltä portilta kotiini. Komisarjus näytti tulevan levottomaksi. Ja hänen nimensä? kysyi hän.
Sivistyneistömme parhaimmistokin on vielä suurelta osalta hengen vaistoiltaan niin vakaantumaton ja kehittymätön, ettei sillä useassa tapauksessa ole hengen ilmiöihin nähden välitöntä tajua, henkistä herkkä- ja puhdaskuuloisuutta eroittamaan väärää ääntä oikeasta.
Kaikki tuntui hänestä samalla kertaa niin suurelta ja laajalta ja avaralta ... ja hänen rakkautensa, hänen onnensa ja uskonsa oli rajaton ... ja kuitenkin oli hänen rinnassaan ahdistava tunne, tuntui kuin aika ja paikka olisivat tahtoneet tukahduttaa hänet, litistää hänet kokoon... "Laula minun lempilauluni!" huudahti Lisbet, kun Dora vähäksi aikaa vaikeni.
Se on oleva minun salaisuuteni. Ei kukaan aavista, että joka kerta, kun kuulen nimeni, minä ajatuksissani käännän sen Ericaksi. Ljung ... Eerikki Ljung ... Ericus Ljungius ... tavaili tyttö. Ruma se ei ole, mutta se ei kuulosta suurelta. Ajattelepas, Eerikki: Carolus Linnaeus! Se kalskahtaa joltakin se! Jos kilinä on pääasia, niin olisi paras olla Klingeliklangius taikka Pekka Paukkenius.
Yhdeksän oli heitä kaikkiaan, mutta ainoastaan me kaksi naista. L. maalasi taulun soiton säestyksellä ja lampun valossa. M. seisoi siinä kello kädessä. Oli kummallista silloin katsella L:ia. Katse loisti kuin innoitettuna, kasvot olivat aivan kalpeat, ja tarmokkaasti lensi hänen rohkea siveltimensä musiikin tahdissa kankaalla. Hän vaikutti velholta ja suurelta hän näytti noina innoituksen hetkinä.
Neljä vuotta myöhemmin matkustin taaskin Wieniin, jotenkin samaan aikaan keväällä, mutta tällä kertaa murheen murtamana, surun valtaamana. Helmikuun manifesti oli tullut ja koko elämä tuntui sysimustalta yöltä. Kaikki oli muuttanut muotoa; mikä ennen oli tuntunut tärkeältä ja suurelta, oli nyt käynyt aivan vähäpätöiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät