Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
No niin, ei ole kaikki puhdasta, myönsi vartija, surullisesti nyykäyttäen päätänsä. Kumpikin vaikeni ja jäi tuijottamaan jäykkänä lattiaan ikäänkuin olisivat siinä nähneet jotakin erittäin huomattavaa. Hetkisen perästä kysyi Löfving näennäisesti tyynenä: Meikäläiset ovat kai kaikki vankeina? Ei, ei ainakaan vielä.
»Dounen markkinoiltako, Annikka?» sanoi Allan surullisesti. »Ennen sitä päivää tulee veristä työtä, enkä kenties saa niitä markkinoita ikinä nähdä. Mutta olipa hyvä, että minulle muistutit, mitä jo kauan olen arvellut tehdä.» Sen sanottuansa hän läksi ulos salista. »Jos hän jatkaa tämmöistä puhetta», virkkoi kreivi Menteith, »on teidän pitäminen harppu vireessä, Annikka kulta.»
Anna Jolanta lähestyi leposohvaa ja katseli Lejonborgia puoleksi surullisesti, puoleksi vihaisesti. Kiellätkö sinä siis itse antaneesi viedä aseet kellariin? kysyi hän. Mitä pirua hän puhuu? mutisi kreivi; ja eikö tuo sinutteleminen nyt koskaan lopu? lisäsi hän itsekseen hiljemmin. Sinä siis vielä päälliseksi väität, ettet tiennyt koko kellarin olemassaolosta! jatkoi Anna.
"En voi sitä tehdä, en uskalla, sillä mitä hän ajattelisikaan, kun tämmöinen konna ja roisto uskaltaa vielä tulla hänelle kirjoittamaan!" sanoi Kalle surullisesti. Poissa oli nyt häneltä tuo kelpomiehisyys ja sanansa pitäväisyys, joista hän niin usein kerskasi ja jonka nojalla hän oli pyrkinyt kunniaan ja maineeseen.
Ja sitä tehdessään hän väliin aina surullisesti huokasi ja putosipa joskus yksinäinen kyynelpisarakin tuolle kellahtavalle paperille. Maisteri Alanen eli muistoissaan. Hänen elämänsä miehuuden aika oli niin tyhjää ja autiota, ett'ei hän siitä koskaan ollut saanut nauttia.
Kunniaksi luettiin hänelle myös se seikka, ett'ei hän koskaan ottanut osaa niihin hurjiin juominkeihin ja muihin irstaisuuksiin, joista kaikki kolmenkymmenen vuotiseen sotaan osaa ottavat sotajoukot tämän sodan viimeisinä vuosina ovat niin surullisesti mainehikkaat. Stålsköld'ille uskottiin hänen kuntonsa ja luotettavuutensa takia monta tärkeätä tointa.
Onnemme ohjat ovat käsissämme. Suunnatkaamme tiemme näiltä riitaisuuden kolkoilta oloilta pois rauhan maille." "Mutta kuinka voin jättää veljeni?" kysyi neito. "Veljesi!" toisti Juhana. "On aivan kohtuutonta sinun suotta kokea hänen tylyyttänsä. Olet jo kylliksi kärsinyt." "Kärsimään lienen luotu", sanoi Elsa surullisesti.
"Teidän määritelmänne on erittäin hyvä," sanoi Gordon, "ja minä perustan siihen anteeksipyyntöäni siitä, jota serkkuni katsoo valheellisuudeksi." "Minä oletan että tämä on todellinen elämä," sanoi Kenelm surullisesti hymyillen. "Tietysti se on," sanoi Mivers. "Joka päivä minkä elän," huokasi Kenelm, "vahvistaa yhä enemmän minun vakuutustani siitä, että todellinen elämä on haaveellinen valhe.
»Ei, ei, en minä niin tarkoittanut», sanoi Holt innokkaasti. »Tietysti et, sinä kai taas tarkoitit jotain ylevää.» Holt katsoi surullisesti eteensä. Hän yritti useampia kertoja turhaan puhua, ennenkuin se onnistui. Viimein hän alkoi: »Kuule nyt, Vik. Jos sinulla olisi poika ja semmoinen poika kuin minulla, niin sinä käsittäisit minua.
Tämä on viimmeinen pyyntöni", sanoi Maija jo jotenkin surullisesti. "Mistäpä sitä saisi tilaa; jos tässä kadulla rupeamme enemmän aikaa seisoskelemaan ja puhelemaan, herättää se huomiota", sanoi Matti. "Minun majapaikkani on samassa talossa, jonka puodin akkunasta katselin.
Päivän Sana
Muut Etsivät