Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mutta Set, liitossa Aitiopian kuninkaan kanssa, vangitsee Osiriin siten, että kavalasti taivuttaa hänet astumaan arkkuun ja sitte paiskaa kannen kiinni hänen päällensä. Jumalan ruumis hakataan kappaleiksi ja viedään kauas pois. Surren etsii Isis puolisonsa ruumista, löytää sen ja vie takaisin Egyptiin.
He tunsivat itsensä kuin haaksirikkoon joutuneiksi, joista moni oli saanut aalloissa hautansa, mutta muutamat rannalle ajautuneet, ja milloin surren milloin iloiten lukevat he harventuneita rivejänsä. Näiden matkustajain joukossa oli eräs viisihenkinen seurue, jolla oli yksi hevonen.
Kun tieto levisi siitä, että sovinto oli tehty, riensivät kaikki, suuret ja pienet, miehet, vaimot ja lapset joukoittain kaupungin portin ulkopuolelle Isoldea vastaan; ja surren Tristanin maanpakolaisuutta osoittivat he sitä suurempaa riemua kuningattarensa takaisin saamisesta.
Kaisa ei kuitenkaan suuresti rauhoittunut selityksistäni. Hän päivitteli vielä pitkältä tätä asiaa. Minä kuuntelin, surren ja ihmetellen omaa väsynyttä välinpitämättömyyttäni. Ei näyttänyt ilo eikä huoli minuun pystyvän. Ei kyennyt Kaisan kertomus edes herättämään mielenkiintoani, niin arvelin. Mutta illalla huomasin erehtyneeni.
Ja surren Suomi seisoo: ei tahtois kuollakaan, Mut turhaan elon-voimaa hän etsii unistaan. Vaan haudoista ne haastaa, ne kalmaa hajahtaa, Ja hautaa kohden Suomi jo päänsä kallistaa. Mut silloin sana kaikui terävä, voimakas: Tuon elonsanan lausui mies uljas, tarmokas.
Ja lehmus heidän haudalla nuokkuu, Siin' kuiskaavat linnut ja tuulet huokuu; Sen alle vihreelle nurmellen Nyt vanhus astuu huoaten. Ja murhehtien tuuloset huiskaa, Ja surren peipposet lempeesti kuiskaa, Ja pääskyset muuttuvat hiljaisiks, He itkevät, eivät ymmärrä miks. Iltalaulu. Rauha ompi laaksoissa nyt Ja ääni ompi hiljennyt Metsissä, Ja linnut oksilla nukkuu. Kohta vaan Nukkuu Myöskin saat.
Päiviä yhdeksän noin lenteli nuolia leiriin; 53 kymmenes koitti, ja koolle jo kutsui kansan Akhilleus; hällepä mieleen sen näet Here toi helo-olka surren nähdessään väkisurmaa suurta akhaijein.
Mut hänpä jatkoi: »Koska niin suret kuulemias, nosta partas, syvemmin surren sitä, mitä näet!». Helpommin nousee maasta tammi, koska Italian tuuli sitä irti tempoo tai rajumyrsky Iarban valtakunnan kuin leukani nous hänen käskystänsä; näät kun hän kasvojani 'parraks' sanoi, ma hyvin tunsin myrkyn tarkoitetun.
Silloin Ahtolan armahat neiet, vaahtivaipat, sukelsi surren ainiaaksi alle aaltojen syvien, jättäen rannat, raumat, heittäen suruhun heleät hiekat, kaislikot yksin karkelemaan.
Hän otti nyt uunista kourallisen poroa ja hiiltä ja riputti ne Nelman vuoteelle. Naureskeli siinä yksinään ja mutisi: Maatkoon nyt tässä. Maatkoon ... ja tulkoon likaiseksi! Mutta sitten ei hän itsekään voinut loikoa siinä lavalla. Hän asettui siis keinutuoliin. Ajatteli surren ja synkkänä Nelmaa. Kyläsaaren rannassa oli Sakris jäänyt kätkemään airoja pensaaseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät