Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
ARVIRAGUS. Kesäkaudet Ikäni kaiken kaunokukkasilla Koristan synkkää hautaas; sielt' ei puutu Esikko kalvas, muotos ilmikuva, Ei sinikello, suoniesi väri, Ei ruusunlehti, jonk' ei tuoksu voita Sun henkes suloisuutta; punatulkut, Nuo harrasnoukkaiset, häväisten rikkaat Perinnönsaajat, jotk' ei hautapatsast' Isilleen suo ne sulle tuo, ja sitten, Kun kukkasaika loppuu, talviturkiks Laheinta sammalta.
KNUUTI. Kuin immet voivat; Hän on jo hurskas, hyvä, siev AKSEL. Hän niin ol' Jo lähteissän'. KNUUTI. No niin, hän hehkenee, Hän hehkenee. AKSEL. Vai yhä suloisemmaks? KNUUTI. Sit' en voi päättää, rakas poika! Maallist' Ei suloisuutta munkki tajuu, pitää Vaan taivaallista silmäll'. AKSEL. Onko Valpur Viel' luostariss'? KNUUTI. On toisinaan.
Eihän minulla ollut omaa mitään, enkä siis voinut heille antaa mitään; mutta eiväthän he minulta mitään pyytäneetkään. Paimenen elämä on joltisenkin omituista. Paimen ilmestyy monasti ihmisten kesken melkein hullun kurisena ja päälle päätteeksi usein vastoin omaakin tahtoansa. Sillä vähitellen villistyy hän metsän eläväksi, kesäkauden alituisesti metsän suloisuutta nautittuansa.
Jokaisen täytyy joko peljätä rakkauden suloisuutta, taikka koetella sen katkeruutta. Pojat! tukkikaat jo ojat. Jo ovat niityt tarpeeksi juoneet. Neljäs Ecloga. Pollio. Laulakaamme, Sicilian runottaret, vähän arvokkaampia asioita. Viidakot ja matalat tamariskit eivät huvita kaikkia. Jos laulamme metsistä, olkoot metsät Consulin arvon vastaavaiset.
Näin hän varhaisena aamuhetkenä ajoi kaitaa, härmäisten puiden välitse kulkevaa metsätietä ja hartaasti ruumistaan nyökäyttäen hyräili tuota siihen vuoden aikaan ainoastaan pituutensa vuoksi sopivaa virttä "Sen suven suloisuutta". Syvään hengitti vanhus raitista ilmaa ja metsän hiljainen juhlallisuus vaikutti niin kummallisesti hänen mieleensä.
Muut olivat viini mielessä nähneet Martan ja ehkä he ihmettelivät hänen kauneuttaan, olivat he kohta unhottaneet hänen. Toisin Menzikow. Hänkin oli nähnyt Martan, hänkin oli ihmetellyt Martan kauneutta ja suloisuutta, mutta Martan kauneus oli syvästi häneen käynyt.
Aisti ei voi ajatella Sitä suloisuutta, Jota saivat nautiskella Joka hetki uutta. Siinä pullot olvinensa, Siinä lasit, kortit! Tuntui jo kuin aukenisi Paratiisin portit. Miehet iki iloissansa Maistelivat kaljaa, Jopa rati-riemuissansa Joivat veljenmaljaa. Matti soitti, säkkipeli Suloisesti kaikui, Voi kuin hauskaa! "rakas veli" Riemulaulut raikui. Ken ei antais rahojansa Päästäksensä tähän?
Suuret silmänsä näyttivät palavan, ja voittivat kaikki kalliit kivetkin loisteellansa. Vartalonsa ja käytöksensä sopivat hyvin kasvoinsa mukaan, sillä olivat paljasta vaativaa suloisuutta, pieninkin käsien liikutus, parahultanen kaulansa, pieni, kaunis päänsä, kaikki johdattivat suureen kiusaukseen laskeemaan alas rukoilemaan.
Rakkaampaa en tiedä, en! Kiitos voiton Ruhtinaalle, Korkeimmalle Kuninkaalle! Kasvakaamme kukin täydeksi mieheksi! Sitä suloisuutta, oi, Jonka Herra antaa! Tuntea vain ne sen voi, Jotka sitä kantaa. Riemun henki heiluttaa Uskovaisiansa Kuni äiti lastansa Käsivarsillansa.
"'Voi kuinka jo olet vanhentunut', sanoi tuo tuttu ääni, 'aivan veli Simanan näköinen! "Minä purskahdin itkuun; sisarenikin itki. Oi suloisuutta kun vielä kerran lapsen tavalla voin itkeä! "Kauan kesti, ennenkuin huomasin olleeni julman petoksen alaisena. Nuo hurskaat Jumalan miehet olivat siis hävittäneet eloni onnen, turmelleet ihmiselämän!
Päivän Sana
Muut Etsivät