Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025


Hänellä oli kaikkia varten ystävällisiä, leikillisiä sanoja, jotka synnyttivät tyytyväisiä hymyilyjä, ja vaikk'ei neiti Lorén voinut kuullakkaan, mitä hän sanoi, oli hän kuitenkin vakuutettu, että se oli hyvin sukkelaa ja lausui heti, sydämmellisesti nauraen: "niin kyllä, niin kyllä!"

Nyt tuli esiin monta sekä sukkelaa että terävää päätä, jotka täällä pääsivät oikealle ottelukentälle ja se raesade sukkeluuksia, iloisia kokka puheita ja hauskoja puheita, joka täällä lankesi viimeksi mainitut useimmiten kertomuksen muodossa, jonka alla tavallisesti piili jotakin muuta, kuin mitä kerrottiin antoi vilkkaan kuvan Nordlandilaisen luonteen omituisuuksista.

Leijonan emäntä naurahti ylen älykästä naurua ja arveli niin, että jos ken hyvänsä oli aprikoinnut jotakin vaikka kuinka sukkelaa. Petrovitsch sentäänkin aina oli sukkelampi. Hän kiitti toistamiseen, ja molemmat olivat oikein makoisia ystäviä, vielä makoisempia kuin se sokerinpalanen olikaan, jonka Petrovitsch hippeistä pisti taskuunsa.

"No no, lapsi, ei onni ole ainoastaan rikkaudessa", sanoi äiti. "Niin, mutta olisi kuitenkin hyvin hauskaa olla rikas ja ylhäinen ja mahtava; ja kovin ikävää kun ei mitään ole". Antti käsitti sadun aivan toisella tavalla kuin sisar; hän hymyili ja sanoi: "Sisar Anna on kuin puulusikka." "Kuin puulusikka! Olenko minä puulusikan muotoinen. Sepä on sukkelaa".

JUSSI. Toisella kädellään saa heiluttaa miekkaa, toisella rakentaa. MAIJU. Niinkuin Israelin lapset Jerusalemissa Nehemian aikaan. JUSSI. Sattuva vertaus. MAIJU. Onpa se sukkelaa! Jestapoo! ELISABETH. No, Maiju! MAIJU., Enhän minä sanonut kuin jestapoo. Onko se nyt mitä vaarallista? jos mamma tietäisi yhden asian, niin mammakin sanoisi jestapoo. ELISABETH. Yhden asian?

"No, hyvä Fredrik", vastasi Roosa alaspäin katsoen, "kuinka voisinkaan minä teidät niin lyhyessä ajassa unhottaa. Vanhan herra Holzschuerin luona silloin olin vielä lapsi, mutta te leikitte kuitenkin mielellänne minun kanssani ja osasitte aina keksiä jotakin sievää ja sukkelaa.

Luulisin kuitenkin olevani täydellä järjellä. Ja nuo surullisella äänellä lausutut sanat saivat kaikki vaikenemaan. Tuskinpa lienee yhtäkään lampea tahi lähdettä, jossa ei tuommoisia yö-pesijöitä tahi muita pahoja henkiä käy vieraisilla. Mutta muutamat noista vieraista ovat vaan sukkelaa lajia. Lapsuudessani minä suuresti pelkäsin käydä erään ojan ohitse, jossa "valkoiset jalat" olivat nähdyt.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät