Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
"Mutta se ei mitenkään käy laatuun; pojasta tulee heittiö, raukka koko elinajakseen." "Niin, se tulee siitä, että hän tahtoo lukea," jatkoi pikku Stiina erityisellä äänenpainolla, varmaankin sentähden, että se jotakin vaikuttaisi. "Oi, kaikkia voi olla joko liian paljo tai liian vähä; hän on liian paljon, sinä liian vähän kiintynyt kirjaan siinä vika.
Hän maksoi sen pienillä hopearahoilla liivintaskusta, aivan kuin ei tällainen kauppa olisi ollut mitään hänelle, ja seisoi sen jälkeen rivakasti hypättyään rihkamavaraston yli portailla heidän luonansa: "No, sinähän sait aika pyöräyksen, Stiina!... Niin, minä olin viimein saada selkääni!" jatkoi hän, tehden notkean liikkeen, joka erittäin miellytti Rejer'iä.
Stiina piti talonsa puhtaana ja somana, ja Sidse kuljeskeli käsikärryinensä talosta taloon auttamassa pestäessä ja muissa askareissa. Hän ei kuitenkaan enää antanut rahaa talouteen, eikä nuoret häneltä pyytäneetkään. He eivät Jumalan kiitos olleet tarpeessa, ja jos hän oli pannut jotakin arkunpohjalle, niin eipähän muut kuin he päässeet häntä perimään aikoinaan.
Atjöö, atjöö! Hyvästi, hyvästi! POSTINHOITAJA. Kaunis poika tuo! Jassoo, aamiainen. Hyvä, hyvä, minä tulen. Tulin hakemaan tuota kirjettä, joka olisi tuleva Eeva Stiina Antikaiselle Puuppolan kylästä. POSTINHOITAJA. Niin, kyllä semmoinen löytyy. Hutikkalan talossa, Rantamäen torpassa niinkö? VAIMO. Juuri niin, aivan niin, herra postimestari. POSTINHOITAJA. Se on rahakirje.
Kerran mummon vieraisilla Ollessa vaan hetkisen, Istuu Stiina kotosella Mummon "lasit" koettaen. Aapiskirja kädessänsä Lukea hän koettaa; Kova onni! hädässänsä Stiina "silmät" pudottaa. "Rikki! voi, se oli pahaa Mitä mummo sanoopi? Eikä ole mulla rahaa Varmaan hän nyt toruvi." Pieni sydän suruissansa Oli vallan katketa; Kyyneleitä murheissansa Silmät vuosi tulvana.
"Niin, olenhan alinomaa kuullut että avioväen elämä on niin ihanaa ja niin onnellista varsinkin alussa." Hän avasi äkisti oven omaan kamariinsa. Stiina seisoi keskellä lattiaa hiat käärittynä ylös ja lakasi parhaallaan. Hän ei ollut juuri armollisen näköinen. "Hyvää päivää," sanoi Sidse jotenkin maseana. "Hyvää päivää," sanoi Stiina jotenkin äreästi. "Sinulla on kiire."
Näkyi selvästi, että Stiina odotti sopivaa tilaisuutta, saadakseen avata pienen puhepussinsa ja kun Antti Pietari tuli sisään, tuoden mukanaan muutaman puukalikan, saikin hän semmoisen. "Ulkona on kai kovin kylmä, Antti Pietari? Tuuleeko siellä kyllä?" "Tuulee maar." "Sen kyllä kuulin yöllä, sillä minä olin valveilla, minä, ja ajattelin Ulpukkaa."
Hänen kasvoillaan näkyi vielä jäljet äskeisestä mielenliikutuksesta ja itkusta... Miten erinomaisen kaunis hän oli! "Stii ... Stiina!" lausui hän "Kas tuossa ... tuossa! ota vitjat!.... Niin, niin kuuletkos ota nyt vaan! Elä ole pahoillasi!
"Mitä arvelet, Stiina! että hän sanoisi, tuo tohtori Fredriksen ... tuo mustalainen! tuo tataari hevostohtori! ... hän, joka sekä nylkee hevosia että pistää kuoliaaksi ihmisiä. Luullakseni sekä sinä että alaperämies saatte olla varuillanne!"
Muuan nainen, vastasi Albert, katsoen eukkoon terävästi, muuan hyvin epäilyttävän näköinen nainen ... hän oli äsken kahden roiston seurassa, joita minun onnistui kurittaa, ja vieläpä varsin vakavasti ... mutta hän pakeni, ja minä näin varmasti hänen juoksevan tänne sisään .. tuon naisen täytyy olla jossain suhteessa teihin, muori Stiina, ja te koetatte sen vuoksi salata häntä ... mutta siinä te ette onnistu.
Päivän Sana
Muut Etsivät