Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Kohta kuin mummo astui kyökin ovesta sisään, venyi maalaisten naama pitkäksi, ja hyvin alakuloisina tervehtivät he mummoa, sanoen muudan joukosta: "Onhan täällä tätikin!" Toinen emännistä kysyi: "Kuinka jaksaa Priitta Stiina?" "Kyllähän minä hyvin jaksan, mikäs minua vaivaa! Vapaa ihminen, teen työtä ja syön ruokaa Suomen pääkaupungissa." Samassa käski mamseli vieraita sisälle.
»Hyvänen aika, Abe raukkani, elä itke, elä itke», ja piikaan kääntyen sanoi hän suuttuneella äänellä: »Enkö minä arvannut, että ne ovat kotona sitä itkettäneet. Kuinka ne saattavat olla semmoisia... Elä ole lapseni milläsikään, ei sinun tarvitse vasta käydä kotona... Koeta olla itkemättä, niin Stiina pesee sinun silmäsi ja kätesi ja pannaan uusi pusero päälle... Elä itke», koetti täti parastaan.
Musta Stiina!" huusi ja viittaili pari hänen naistuttaviaan; he olivat kääntyneet takaisin, etsiäksensä häntä... "Musta Stiina! Hoi!" "Kyllä, kyllä, nyt tulen!" huusi hän kimeästi, pitäen kätensä suunsa edessä ja juoksi pois ehtimättä sanoa Rejer'ille edes jäähyväisiä.
Häät olivat aivan tavalliset talonpoikaishäät; äiti ja mummo, Stiinan ahkeruus ja Malmin lisäys maksoivat viulunsoittajat, sillä kaksi semmoista siellä todellakin oli häiritsemässä Jumalan huoneen rauhaa. Stiina olisi hyvin mielellään tahtonut kirkon ruunua, mutta hänen oli täytynyt luopua siitä, sillä hänellä ei ollut varaa vuokrata sitä.
"Rauhoitu, tyttöseni, älä ole lapsellinen!" sanoi äiti katsoen häneen surullisin silmin; Stiina tarkasteli häntä tarkkaavaisesti. Vihdoin kun äiti luuli poistaneensa kokonaan tytön aavistukset, hypähti tämä jälleen, katsoi terävästi äitiänsä silmiin ja sanoi: "katso minuun, katso minuun, äiti, ja sano: äitisi elää, minä olen äitisi."
Stiina tuli vaimokseni hauskuudessa ja hädässä, elämässä ja kuolemassa, ja onnellisempaa pariskuntaa ei totisesti löytynyt maan päällä idästä länteen, auringon noususta sen laskuun saakka. Jumala riemastuttakoon sitä hyvää sielua!"
Mads istui vaipuneena näihin mietteisin silmät ruusuun kiinnitettyinä. Silloin kuului kepeitä askeleita hänen vieressään. Stiina seisoi siinä. "Hyvää päivää, Mads." "Hyvää päivää, Stiina." Tyttö oli yhtä punainen kasvoiltaan kuin kukka, jota Mads piti kädessään. "Kuinka terveeltä te näytätte!" "Nyt olenkin oikein hyvissä voimissa." Tyttö istui hänen viereensä. Mads ojensi hänelle kukan.
Ei mitään säkkimiestä tullutkaan, vaan kirkkoherra tuli vieraan kanssa, jolla oli se keltainen kaulapanta, ja rouva Stiina Iida-mamselin kanssa, Iida-mamseli juoksi vieraan luo ja olisi tahtonut puraista häntäkin, vaan vieras puristi häntä niin kovasti rintaansa vasten, että purematta vieras silloin jäi. "Sitten seuraavana iltana tuli paljo muita vieraita ja sinun isäsi tuli myös.
Kapteeni oli tottunut aina ennen olemaan oikeassa, jonka tähden hän nyt vähän hämmästyi tuosta muistutuksesta. Hän tarkasteli kamarijunkkaria. "Vai niin, niin, te voitte olla oikeassa; en tahdo olla Jumalan sijaisena tyttö saa itse valita." Veräjätupaan lähetettiin sana ja hetkisen kuluttua ilmoitettiin, että tyttö ja vanha Mertta Stiina odottivat. "Käskekää heitä sisälle!" sanoi kapteeni.
"Nyt on kysymys: tahtoisitko tulla luokseni ja olla talossani?" Stiina katsoi kysyvästi mummoon. "Senhän toki ymmärrätte, että lapsenne minun luonani saisi kaikki paljoa paremmin kuin teidän köyhässä mökissänne. Hänestä tulisi minulle kamarineitsy; sillä minä pidän pienokaisesta."
Päivän Sana
Muut Etsivät