Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Minä olen kuitenkin pitänyt asian salassa ja kuningattarella ei liene ollut halua kertoa tätä tapausta kellenkään!" huudahti eversti Stålsköld kummastuneena. "Kukahan tietäisi tätä tapausta, jollen minä?" sanoi Jakobsson hymyillen.
No, piippu, sohva tai lautapeli, minkä valitset? Sohvan. Ahaa, ollaan utelias. No no, käy sitte sohvaan, tuohon korkeasukuisen ja tuiman herra Erik Samuel Stålsköld Hornin kuvan alle ja odota, niin saat kuulla jotakin, joka koskee hänen jälkeläisiään.
Monena edellisenäkin iltana, kun hän oli liikkunut kaupungissa, oli hän tavannut saman miehen milloin tavaten milloin käyden hänen ohitsensa, ja niin oli hän tehnyt monta kertaa joka ilta. Miehellä ei aina ollut samaa pukua, mutta kapteeni Stålsköld oli kuitenkin tuntenut hänen vartalosta ja ryhdistä.
Kapteeni Erik Stålsköld Horn oli ottanut sijan ritarihuoneessa, suvun päänä oli hän istunut suvun kunniakkaalla istuimella tutustuakseen, kuten hän sanoi, Suomen oloihin ja edistyäkseen Ruotsin kielessä. Erikillä oli uskalias pää ja vilkas luonne.
"Mutta ellen sittenkään ota totellakseni käskyjänne, hyvä herra luutnantti mitä siinä tapauksessa aikonette tehdä?" intti kapteeni Stålsköld. "Siinä tapauksessa aion käyttää väkivaltaa." "Olette kai sitä mielipidettä, ett'en ypö yksin voi kestää teitä kaikkia vastaan?" kyseli kapteeni yhä.
Kun kirjanpitäjä oli kirjoittanut kaikki muistoon, läksi Jakobsson pois. Mutta ohimennessä aukeni sattumalta sen huoneen ovi, jossa kapteeni Stålsköld istui keskustellen luutnantti von D:n kanssa. Vaikka Jakobsson ainoastansa vilkaisemalla katsahti sinne sisään, tunsi hän heti pelastajansa. Kuitenkin hän kokonaan salasi mielenliikutuksen, joka tämän näön johdosta syntyi hänen povessaan.
Kun eversti Stålsköld, ajatuksiinsa vaipuneena, katseli edessänsä olevaa, tässä ylempänä heikosti kuvattua maisemataulua, astui eräs sotamies hänen luoksensa. Lakki kädessä ja syvään kumarrellen lähestyi sotilas. "Teidän ylhäisyytenne herra eversti!" lausui hän äänellä, joka todisti surua ja huolta.
Mutta maan vanhin kreivi oli sairaana, toinen oli Pariisissa, jossa häntä pitivät lämpöisemmät harrastukset kuin maan asiat; kolmannella ja neljännellä oli esteitä. Vapaaherra Erik Stålsköld Horn, ensimmäinen vapaaherroista, nousi.
Kun jättää hyvästi rakkaalle lapsuuden ystävälle, ei ole syytä säikähtymiseen, jos kohta kolmas henkilö tuleekin saapuville. Tuo pilkallinen katseenne ja ivallinen hymyily huulillanne eivät ole tässä tilaisuudessa paikallansa." "Teidän hävyttömyytenne ja poikamaisuutenne ovat yhtämittaiset, kapteeni Stålsköld!" sanoi paroni ivaten, mutta jäädyttävän kylmällä äänellä.
Mutta hän luotti keväiseen vuoden-aikaan ja pahimmassa tapauksessa laivan hyvään rakennustapaan, lukuisaan miehistöön ja lujaan taklaukseen. Matkan kuluessa oli everstiluutnantti Stålsköld vaan pari kertaa nähnyt Elviran. Mutta he eivät kuitenkaan olleet puhelleet keskenänsä ja heidän molemminpuolisena tervehdyksenään oli pitkä, surullinen silmäys.
Päivän Sana
Muut Etsivät