Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Ainakin On huhu tämä: viime kuninkaamme, Sen, jonka haamun juuri äsken näimme, Tuo Norjan Fortinbras, kuin tiedätten, Kopean vallanhimon yllykkeestä, Sotahan vaati; uljas Hamletimme Tää puoli mailmaa hänet siksi tiesi Löi Fortinbrasin, joka sinetöidyn Ja lain ja heraldiikan vahvistaman Sovinnon mukaan, henkens' ohessa, Menetti voittajalle kaikki maansa.
Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla. Saatihin sana jälestä: "Taattosi kotona kuoli." Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi "Josp' on kuoli taattoseni, Jouti kuolla taattoseni, Söi mun syötetyt sikani Joi mun juomatynnyrini."
Sellaisia on monta niistäkin, joilla toisten nähden kaikissa on puuttumaton elo ja yltäkylläsyys, jota vastoin useampia alhaisimmissa ja vajavaisimmissakin tiloissa näemme aina onneensa tyytyvän. Valmis vaivainen sotahan, kernas köyhä kuolemahan.
Ja nyt, ikäänkuin hänen ehdotuksestaan, ikäänkuin hänen alkamanansa, lauloivat edellä kulkijat samaa laulua, joka tän'aamuna oli noussut hänen huulilleen: Oli Allgäussa armasta kaksi He toistansa lemmitsivät. Ja sotahan poika se riensi: "Voi milloinka näen sinut taas?" "Sepä vuosi, se päivä, se hetki, On, kultani, tietämätön".
Suku suuresti surevi, Laji kaikki kaihoavi, Heimokunta hellehtivi Saavani minun sotahan, Tykin suuren suun etehen, Rautakirnujen kitahan; Sortuvan sotatiloilla, Vainoteillä vaipuvani.
Ma, joka altis aivan hänt' olin tottelemaan, käännyin jälleen sotahan, jota silmät heikot kävi. Kuin joskus nähnyt, vaikka varjoss' itse, oon kukkaniitun päivänpaistehessa, mi pilven haljennehen puhki säihkyy; niin monet valohenkein laumat näin ma säteissä säihkyvissä korkeuden, en alkulähdettä, ne josta läikkyi. Oi voima lempeä, mi niin ne leimaat!
2 PALVELIJA. Heleijaa! Sittenhän sitä taas elämätä syntyy. Siitä rauhasta ei ole muuksi kuin ruostuttamaan rautaa, lisäämään räätäleitä ja siittämään runonrenkuttajia. 1 PALVELIJA. Niin, sotahan se vasta jotakin on: se on rauhaan verrattuna mitä päivä yöhön; silloin sitä on hommaa ja liikettä, ääntä ja elämää.
KULLERVO. En mä silloin suohon sorru, Kun sorrun sotatiloille. Soma on kaatua sotahan. Siellä kaunis miekan kalske Urhon mieltä innostavi.
"Tule minun turvihini, Astu alle varjoihini; Ei sinua koira pure Syytis! pois! häpeä koira!" "Mitä itket nuori neiti?" "Tuota itken nuori neiti, Viety on vieno veioseni Sotilaisen pääsotihin, Linnalaisen tappeloihin, Viety Vienahan sotahan, Meren taaksi tappelohon; Ei tule kotihin sieltä, Ei tule sinä ikänä: Ennen tulisi Tuonelasta, Manalasta matkoaisi."
Vielä puolelta puhuupi, Sai tuskin sanoneheksi, Jopa Juudas joukon kanssa, Kanssa parven kaupungista, Kulki kohden kryytimaata: Lyhdyt tehty tietä nähdä, Jossa kynttilät kytevät, Valkea näön varaksi. Joukko seuraapi sotahan, Millä miekka lantehilla, Millä Saksasta sapeli, Millä seiväs suuremmainen, Millä karsittu karanko, Millä keihäs kauhistava, Säätty surmaksi Jumalan.
Päivän Sana
Muut Etsivät