Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ja vasamata nopsempaan, Jonk' ilmaan viskas jousi, Nää sanat lensi halki maan, Ja Suomen kansa nousi. Nyt liekki sodan verisen Levisi pitkin maata: Ei Suomi sotaa Ilkkaisen Unohtaa koskaan saata. Jo kohtas kosto sortajat Kädellä ankaralla, Siks kunnes juonet kavalat Löi Ilkan Nokialla. Tuo teot suuret kunniaa: Tok' viedä voivat muuhun, Ja Ilkan tietä suorimpaa Ne veivät hirsipuuhun.
Ei kannata ryhtyä punnitsemaan tämän neuvomme syitä muita, sen lausumme vain hänen kirjastaan: se myöskin on kirjoja nuita, joiss' uskottuus yhä vallitsee ja kallista kansaamme villitsee. Ja kansa se vain muka sorrettu on ja sortajat on muka rikkaat, tätä virttähän soineet nuoret on kynäniekkamme toivehikkaat nyt annamme neuvon semmoisen, ett' ois tämä moisia viimeinen".
Mutta hän virkkoi: »Maailma ei koskaan ole yhtä ainoata oppia oikeaksi tunnustava. Jokainen tunnustaa oikeaksi vain sen, joka sille on hyödyksi. Niin tekevät vihollisemme, ja niin tehkäämme me! Aseihin!» Ja hän sai aseihin kansansa nuorimmat ja parhaimmat. Ja he karkoittivat sortajat maastaan ja ottivat takaisin omansa.
"Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat, Nythän valta teidän onpi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän onpi hallayö, Mutta seuraukset senki poistava on kansan työ." Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, Kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, Yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö. Tarina.
Minä sitävastoin ja Jumalan avulla poikanikin minun jälkeeni pidän kiinni esi-isäini päämäärästä: kohottaa kansaa sen alennustilasta ja vuorostamme polkea sen sortajat jalkaimme alle. Te ymmärrätte siis, herra kreivi, että meidän välillämme ei voi olla mitään yhteistä korkeintaan jokin kauppa-asia. Olkaa sentähden hyvä älkääkä vaivatko itseänne. Näytelmä alkaa.
kuten: mutta tästä on matka vielä pitkä Kramsun traagilliseen kansallisuuskäsitykseen. »Sortajat» ovat hänelle vain pilvi suomalaisuuden suuren päivän tiessä, joka on poistuva ja varsin helposti poistuva samassa silmänräpäyksessä, kun Suomen kansa todella tahtoo sen poistuvaksi.
Nuoren on ikä edessä Oppia osaamatonta. KULLERVO. Kaikkiko mua vihaavat? Siskot, veljet, taattonikin, Sukuni, jota sureksin! Sinä yksin, äiti armas, Ystäväni muit' ylinnä. Annas, lyön lihattomiksi, Luuttomiksi kurjat luhdon. Karkaa isänsä kimppuun; Armi menee väliin. Pois välistä! ARMI. Sun sukusi! KULLERVO. Ei ole sortajat sukuni, Väärät miehet veljiäni. Väisty, äiti! ARMI. Mut isäsi!
Mut sorjempi on sota sille, ken kaipaa maan päällä kalleimpaa. Hän Tuonelan tanhuville käy niinkun sankari kotiin saa.» Ja sortajat soittajan näki. Tuon kohtalo kauan ei viipynyt. Ne lyhyen tuomion teki. Nuoli vihainen jousesta viuhahti nyt. Se oli laulajan surma. Hän suistui koskehen kuohuvaan. Mut katso! Kantelon hurma yhä saloja Karjalan kaiuttaa. Eukko harmaata kangasta kutoo.
Jo aikoja sitte olivat sortajat ja sorretut, profeetat ja pilkkaajat olleet tomuna. »Rikas» ja »köyhä» ovat jo monta miespolvea olleet unhotuksiin joutuneita, merkityksensä menettäneitä sanoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät