Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Niin, hän tahtoi katsoa tuota pientä kakaduta ja kuulla hänen puhuvan, mutta se olikin neiti, joka oli hänen suojeliattarensa, ja siis sai hän neitin seuraansa. Ah! neiti antoi kakadun istua sormellansa ja antoi hänen kuhnuttaa päätänsä tuota kukoistavaa poskea vasten ja keskustella; ah, niin liikuttavaa. Liina jäi sisälle, eikä häntä näkynyt saavan liikkeelle.
"Hyvä, mutta", jatkoi kuningas ja löi sormellansa paperille, "tämä rohkea kirjotus sisältää lisäksi, että uskollisella mykällämme on kirje Saladinilta lady Edith Plantagenet'lle, ja että hän pyytää luvan saada jättää se hänelle. Mitä niin viattomasta pyynnöstä arvelet, Neville".
Kyynelet vierivät hänen silmistään, hän pusersi Labeon kättä ja osotti sormellansa kirjaa. "Niin, niin, kallis ystäväni. Sinä et voi sanoa minulle mitään. Me etsimme molemmat samaa Ainoata. Lukekaamme tätä kirjaa yhdessä. Olkaamme poikina taas ja istukaamme sen Opettajan jalkain suuressa, josta me tässä olemme lukeneet." Näitten uusien kaipausten vaikuttaessa elämä muuttui.
Sordello maata sormellansa piirsi ja sanoi: »Katso, et ees viivan yli tään päästä voisi päivänlaskun jälkeen. Muu kyllä ei, vain pimeys öinen estää mäkeä nousemasta, mutta sepä vie voiman kaiken, vaikk' ois tahto altis. Sen sijaan alaspäin voi astuskella ja vuorenrintehiä pitkin kiertää, vaikk' kammitsoikin taivaanranta valon.»
Steerforth luki sen samalla komealla ja tyvenellä tavalla sen sisältö ei minun nähdäkseni ensinkään vaikuttanut häneen ja antoi sen takaisin Mr. Peggotylle. "'Jollei hän tuo minua takaisin vaimonaan'", lausui Mr. Peggotty, osoittaen sitä paikkaa sormellansa. "Minä tulen tiedustelemaan, Ma'am, pitääkö hän puhettansa, vai ei!" "Ei", vastasi Mrs. Steerforth. "Miks'ei?" lausui Mr. Peggotty.
Hieno kasimiri-kaulahuivi oli vallattomasti heitetty hänen hartioillensa ja hänen pienet kätensä olivat erinomaisen hienoissa hansikkaissa. Hänen sormellansa riippui pieni kullalla ja helmillä kudottu kukkaro, josta hän alkoi hakea pientä-rahaa maksaaksensa ajo-lippunsa, jota tehdessä hänen kasvoillensa kuvautui harmillinen hämmästys, vaihetellen hymyn kanssa. Minä huomasin heti asian laidan.
Ja vaikka kivi olikin varjossa, näkivät he kai sentään Yrjön, sillä pienempi mies osoitti sormellansa Yrjöä ja pujahti nopeasti tukevamman selän taakse. Onko sillä karhulla luoti- vai hauli-pyssy, kysyi tukevampi hiljasella äänellä. Luoti-pyssy, ja hyvä, oli vastaus. Seis, ei askeltakaan eteen eikä taakse, karjui Yrjö; muuten olet tuossa paikassa raatona. Miehet seisoivat kuin naulatut.
Osottaen sormellansa tätä taloa kohti sanoi Nikku Mannille: »Katso, tuossa valkoisessa talossa on minun onneni. Siellä Niemelässä asuu Salli Pohjantähti.» »Salli Pohjantähti! Sen nimen olen kuullut jolloinkin. Hupaista olisi häntä nähdä.»
"Tuossa seisoo Copperfield, äiti", vastasi Uriah vihaisesti, laihalla sormellansa osoittaen minua, jota vastaan koko hänen suuttumuksensa oli kääntynyt, koska olin muka päämies asian ilmi tuonnissa; enkä minä poistanut hänestä tätä harhaluuloa; "tuossa seisoo Copperfield, joka olisi maksanut teille sata puntaa, vaikk'ette olisi sanoneet niinkään paljon, kuin mitä olette sanoneet".
Minä kolkutin hiljaa ovea ja sisältä kysyttiin: Kuka siellä kolkuttaa? Helmikankaan poika, vastasin minä. Silloin aukeni ovi, ja minä astuin sisälle. Sinä tulit nyt jutuilleni, niinkö? kysyi Amalia, seisoen keskellä laattiaa. Niin tulin. Istu! Hän osotti sormellansa lavitsaa pöydän edessä. Minä istuin kohta.
Päivän Sana
Muut Etsivät