Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
AAPO. Senpä temppelin juurella kerran istumme häpeän mustassa puussa, istumme niskat kyyryssä, kuin seitsemän variksen-poikasta aidalla, ja kuulemme ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset.
Huomenna saat palkkasi, vaikka siihen menisi viimeinen nuttuni, mutta pysykin siellä sitten, mihin menet!" "Minulla on jo kyllä ikää, että tiedän mennä ja tulla mihin milloinkin haluttaa", sanoi Katri. "Mene nyt vaan! Huomenna, minä sanoin, saat palkkasi", sanoi maisteri, osoittaen sormellansa Katrille ovea.
Nuori Raybrock pudisti päätänsä ja osoitti sormellansa paperilla seuraavat sanat: "Isän viisisataa puntaa." "Kertokaa," sanoi kapteeni. "Viisisataa puntaa? Entäs sitten?" "Tämän rahasumman," jatkoi nuori kalastaja, käyden erinomaisen totiseksi, ja kapteenin silmäillessä häntä yhtä vakaasti, "tämä rahasumma oli isäni koko omaisuus.
Ei puhua hän enää saanut: häntä Kohotetulla sormellansa esti Nyt ruhtinas ja itse lausui noin: "Pitääpi teidän päiväkaudet nyt
"Ei; hän on enkelin kaltainen; kyökissä ymmärtää hän kaikki temput ja joutohetkinä lukee hän kirjoja." "Ja soittaa fortepianoa yhdellä sormellansa?" "Ei soita laisinkaan porkfionia." "Noh, Jumalan kiitos! Sehän oli edes jotakin. Mutta missä saan tavata tuon teidän enkelinne?" "Siinäpä se temppu juuri onkin. Häntä ette saa tavata, ennenkuin olette maistreeranneet.
Syntyi haudan hiljaisuus. Kauan katsoi Nikodemus eteensä päin pää kumarassa, nenällä lasit, ja lausui sitten juhlallisesti: No nyt on heillä rauha... Aamen! Mutta sitten hän muutti ääntänsä ja kutsui vaimoansa: Kerttu! Mutta ei kuulunut vastausta. Nikodemus vinkkasi silloin ovensuussa istuvalle Sutiselle sormellansa ja pyysi: Kysyppäs Sutinen, onko se meidän Kerttu Auroora siellä eteisessä!
"Hänen sanansa kevensivät siis sydäntänne, Betty," minä sanoin. "Kultani," vastasi hän, "se ei ollut hänen sanojansa, ei ensinkään! Betty käänsi nyt kirjan niin, että minä sain nähdyksi, ja lykkäsi sitten sormellansa pitkin seuraavia rivejä: "Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat; itsekukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaikki vääryytemme hänen päällensä."
Jumala on minulle kaikki anteeksi antanut, sen tunnen selwästi, ja ihmisetkään eiwät näytä minua enää sormellansa osoittawan, eikä niin tutkiwasti katselewan", sanoi mies. "Sepä on sangen hywä asia. Minä pelkäsin pahinta, kun sinä olit niin kowissa omantunnon waiwoissa. Pääsitkö sinä ehtoolliselle, niinkuin aikomuksesi oli?" "Pääsin. Kirkkoherra oli niin lempeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät