Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Kaukana korvessa käkönen kukkuu, sulhonsa suloutta ylistää; paimenten soitanto laitumen tieltä ääntänsä korviini vilistää. Hoi la la la la laa, Hoi la la la la laa! kaikuu mun suloinen Suomeni maa! Omanpa henkeni kieltä ne puhuu honkain humina ja luonto muu; itse en sydäntäin hillitä taida, riemusta soikohon raikas suu. Hoi la la la la laa, Hoi la la la la laa! kaikuu mun suloinen Suomeni maa.
Kaukana korvessa käkönen kukkuu, Sulhonsa suloutta ylistää; Paimenten soitanto laitumen tieltä
Mutta nyt Jooseppi laski Wapun irti ja astui melkein juhlallisesti hänen eteensä: Wappu, sanoi hän ääneen, ja soitanto lakkasi "Lampaan" isännän viittauksesta, joka seisoi heidän takanansa: Minä toivon että sinä ennenkuin tanssi alkaa annat minulle sen suudelman, jota kaikki kosijat ovat turhaan anoneet?
Minä olen monessa asiassa typerä, ja tuo soitanto, joka alinomaa mielessäni hehkuu, se tekee, että minä ainoastansa puolittain kuulen ja puolittain teen monta asiaa; minä olen taitamattomampi kuin moni mun, enkä sentään ole taitamaton, ja minä olen äkkinäinen, ja mieleni on paha monesta asiasta, joista moni muu ei pitäisi suurta minään. Tiesi hänen hiisi, vaan minä en sitä voi auttaa.
Siitä vanha Väinämöinen, Laulaja i'än ikuinen, Itse otti ontelonsa, Hau'inruotaisen romunsa; Alkoi soitella somasti Kajahella kaunihisti, Itkulle inehmot työnsi. Ei ollut sitä urosta, Eikä miestä naisellista, Ollut ei miestä, eikä naista Eikä kassan kantajata, Kellen ei itkuksi käynyt, Kenen ei sy'äntä sulanut Soitanto sulan urohon, Vienot virret Väinämöisen.
Saivat kuulla äänen ouon, tuon on soitannan sorean: sulkahti suka vetehen, haihtui harja lainehesen. Jäi hivukset hiipomatta, tukat kesken suorimatta. Itseki ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta, jopa nousevi merestä ja lapaikse lainehesta; ruokorintahan rivahti, väännäikse vesikarille tuota ääntä kuulemahan, soitantoa Väinämöisen, kun oli ääni kummanlainen, soitanto ylen sorea.
Kun soitanto oli loppunut, sanoi hän: "Armollinen herra! eikö mielenne tekisi mennä makuulle? sitä varten yö on tehty ja kirkas, suloinen päivä valvomiseen. Te käytätte Jumalan järjestyksen aivan väärin." Erikäs katsahti suuttuneena tokinaiseen puhujaan ja pysyi lujana päätöksessään olla koko yön valveilla ja rasittaa nuorta palvelijaansa moninaisilla toimituksilla.
Eri saarista, laaksoista ja notkoista kokoontuneet vuorelaiset seisoivat kukin joukko erillään, luoden toisiinsa silmäyksiä, joissa näkyi uhkamielisyyttä, harrasta uteliaisuutta tai katkeraa vihaa. Mutta eriskummallisinta tässä kokouksessa, ainakin alankolaiskorvalle, oli rakkopillien puhaltajani kilvoitteleva soitanto.
Koko hänen kuluneen elämänsä mieliharrastukset yhteiskunnalliset kysymykset, runous, taide, soitanto kaikki näkyi nyt heräävän ja pakoittavan vielä viimeisen kerran ponnistamaan runsaita ajatusvoimia, jotka käyttämättä olivat hänen sielunsa sisimmässä.
"Nainen synnytyskivuissa!" "Varas työssänsä." "Etuvartian huuto!" "Murhamiehen astunta!" "Oi! noita iloisia yön ääniä!" "Veli, veli, astukaamme esiin ja vaeltakaamme ympäri maailmaa." "Me olemme nähneet kaikki. Minun tekee mieli maata täällä ja kuunnella haukkuvaa koiraa. Se soitanto sopii haudalle." "Oivallinen ja erinomainen tosiaan. Sinä olet laiska.
Päivän Sana
Muut Etsivät