Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Kun vastattiin, että sekin oli tulessa, sanoi hän: "Sittenpä täytyy minun rientää pelastamaan naapuriani, sillä hän on kipeä eikä voi itseänsä auttaa. Hän varmaankin odottelee minua." Heti kiirehti hän oman asuntonsa ohitse naapuri-raukan luokse. Tuli oli päässyt jo siihen huoneeseen, missä sairas makasi, ja palava katto oli alas putoamaisillaan.
Aina wahwemmaksi tulin luulossani, että mökin asukkaat rakastiwat mummoa; kenties oliwat he ainoat, jotka häntä rakastiwat. Ei eukolla ollut iloa tuosta sanomasta, eikä hän sanonut: "sittenpä hänestä on päästy". "Milloin hän lähti teiltä" kysyin eukolta, kun hän wähän tyyntyi. "Emme itsekään oikein tietäneet, milloinka hän lähti.
IIVARI. Sittenpä vaikenemme ja nukumme makeasti, ja suokoon Jumal', että taidamme molemmat riippua samassa puussa; sentähden mennään nyt ja etsitään joku väärä-oksainen, järeä, kaikin tavoin sopiva mänty. Itse työssä, työssä viimeisessä, lupaan auttaa teitä, miestä vanhaa, ja sitten vasta pidän huolta itsestäni, ja enpä tarvitse apua minä, taidanpa silpoa kuin tikka. Nyt mennään, eno!
Mutta minun parempaa minääni en myö hänen rakkautensa tähden; sittenpä en enää sen ansaitsemisen arvoinen oliskaan". Anna hänen parvia, anna hänen kurttisierata ja fanttisierata, se ei merkitse mitään. Kun hän on kyllästynyt ja väsynyt sonetteihinsa ja serenaadeihinsa, niin kääntyy hän kuitenkin aina takaisin sinun luokses". "Minä kiitän sinua, isäni, minä kiitän sinua!
"Kunpa se nyt tulisi!" sanoi hän sitten ja katsoi luukusta pappilaan päin. "Kuka tulisi?" "No se kirkkoherra." "Sittenkös wasta soitetaan, kun kirkkoherra tulee?" "Sittenpä tietenkin." "Kyllä wielä sitten saadaan odottaa ... kello ei ole wielä kuin puoli yhdeksän", sanoi eräs mies kelloaan katsoen. "Kyllä se on jälessä", arweli suntio. "Eikä ole."
Oli estettävä se, että sudet äkkiä syöksähtäisivät esiin, sieppaisivat kukin palansa ja juoksisivat tiehensä, ennen kuin ehdittäisiin ampua, sillä siihen vanhat suomalaiset tarvitsivat runsaasti aikaa. Mutta sittenpä ei suomalaisen luoti koskaan jäänytkään sattumatta maaliinsa.
En vielä koskaan ole epäillyt sinua, minä olen sinua rakastanut ja odottanut sinua." "Sittenpä kuolen mä iloisena. Vapahtaja, jot' olet minut opettanut tuntemaan, on nyt minut kotihin saattanut. Anna veren vuotaa, Andreas, anna sen vuotaa, onhan se sinun tähtes, sinun edestäs. Minä olen saanut pelastaa sinun henkes! Anna nyt minun saada näin kuolla!
Ei ollut aikomukseni heitä mukaan ottaa, mutta en voinut heidän yhdistettyjä rukouksiaan vastustella, ja koska ei kauppaneuvos vastustanut, niin annoin tulla; sittenpä tietävät, miltä merillä kulkeminen tuntuu." Menimme kapteenin suojukseen, jossa tapasimme heidät hedelmiä syömässä ja muuten kovin hilpeällä tuulella.
Kuin velho oli vaatinut ja saanut suuren lasin viinaa, jonka sisällystä taikalukuja höpisten katseli, kysäsi hän, oliko hänen miehensä vielä hänelle kaikissa kuuliainen. Tähän saatuaan myöntävän vastauksen, viskasi eukko yhtäkkiä kaiken viinan kurkkuunsa, juhlallisesti lausuen: "sittenpä ei hätää, jahka vaan teette kaikki, mitä minä käsken." Tämän lupasi rouva iloisena.
Ja sitten hän pari tuntia käveltyä pysähtyi harjun rinteelle. "Kuuletteko mitään?" "Kuuluu kosken pauhua!" "Sittenpä olemme pian perillä." Niin asia olikin. Pekka oli löytänyt saman paikan, missä hän Antin kanssa oli noussut maihin Ruotsin rannikolle, ja todistukseksi siitä hän näytti honkaa, jonka kylkeen oli kaiverrettu puumerkki Y. "Onpa sinulla hyvä muisti!" virkkoi ukko.
Päivän Sana
Muut Etsivät