Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Jo lähtee jäätkin järvistä, Vaan rinnastain ei lähde jää, Voi, mistä tulle tää? Nyt kevättäkö sille ei Siis joudukkana? Kenpä vei Sen lämmön, ruusut herttaiset Ja runsaat toivehet? Sen, Helmi, sinä tiedät kai, Sun tähtes mulla talvi tai: Sun kylmyytes mull' ankaran Loi roudan rintahan. Ja sitäpä ei sulamaan Yks' aurinko saa konsanaan. Vaan kaksi sais sen aikahan: Nuot silmät armahan. Epigrammeja.
Sitäpä oli kauhea katsella! Hän oli hiukan eteenpäin kumarruksissa, nojasi kättänsä pöytään, ja katsoi hirvittävästi tuijottaen peiliin, joka seisoi hänen edessään. Hiki helmeili kalmankarvaisella otsalla. Hänen jäykät kasvonpiirteensä ja kalpeat huulensa näyttivät hämärässä valossa hirveämmiltä kuin mitä sanoin voin selittää.
Mutta tekoihin kumminkin luottanette? Krogstad. Mitä sillä tarkoitatte? Rouva Linde. Sanoitte olevanne kuin haaksirikkoon joutunut mies laivahylyllä. Krogstad. Sitäpä minulla oli syytä kyllä sanoa. Rouva Linde. Minä istun myös niinkuin haaksirikkoon joutunut vaimo laivahylyllä. Ei ketään, jota surisin, eikä ketään, josta huolta pitäisin. Krogstad. Itse sen olette valinneet. Rouva Linde.
Ja te, herra kenraali? Minä luin lain heille. Minä sanoin, että meidän sukumme jäsenet eivät tosin ole pelkkiä neroja ja valopäitä niinkuin esim. herrat johtokunnan jäsenet, mutta että heidän yksityis-elämänsä hyvin kestää tarkastelua haudan tuollapuolenkin... Ja he? Mitä he siihen sanoivat? Kas, sitäpä juuri minä en jäänyt kuuntelemaan! Te poistuitte?
Mutta olkoon tavallinen talo ja siinä isäntä tavallinen tuhlaaja, mutta kas jos talossa vaan on emäntä tiivis ja säästäväinen, niin seisoopa se talo, seisoo väkisten. Sitäpä vastoin huone, jossa emäntä tuhlaa, käy pian kumoon ilman armoa, käy vaikka kynsiskin isäntäinen vastaan kymmenen miehen kouralla.
»Pyhä Anteruksen risti!» sanoi Le Balafré; »sitäpä sopii sanoa aika verilöylyksi! Niin, nuo Ogilviet eivät olleet koskaan muuta kuin häijyjä naapureita Glen-houlakin'ille paha onni se oli mutta sellaista sodassa sattuu sellaista sodassa sattuu.
»Aja sitten se peto tiehensä!» huusin minä, samalla kuitenkin varovaisuuden vuoksi vetäytyen takaisin suojelevan aidan taakse. »Hi, hi, hi! Sitäpä toki en tee. Nähkääs, äkänen ei se toki mulle ole.»
Hän tahtoi samalla koettaa kädellänsä, miltä pienen elävän turkki tuntuisi, mutta sitäpä hän sai katua, Pieni elävä, joka ehkä kauan oli tällaista tilaisuutta odottanut, puri äkki-arvaamatta Heikkiä sormeen ja hypähti samassa hänen päähänsä, antoi hänelle useita korvapuusteja, ja sieppasi muistoksi hollipojan tukasta aika joukon hivuksia.
"Sitäpä juuri olen surrut yöt ja päivät," sanoi hän, "ja senkin tähden minun täytyi vielä kerran sinua kahdankesken puhutella, vaikka sinä hyvin tiedät, Tommi, etten voinut toisin tehdä. Olenhan sinulle tämän kaiken kirjoittanut?" Tommi kohotti olkapäitään. "Paperille voi mitä tahansa panna."
Siihen määrään tärkeää oli hänelle jo nyt, että rouva Rabbing vain saisi mahdollisimman kauniin käsityksen hänestä. Sitäpä juuri minä ihmisessä enimmän kunnioitan, sanoi rouva Rabbing. Mutta minä en ollut ennen teitä tavannut koskaan sellaista ihmistä. Ja jälkeen? teki Johanneksen mieli kysyä. Mutta hän ei uskaltanut. En ennen enkä jälkeen teitä, jatkoi rouva Rabbing samassa silmänräpäyksessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät