United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Säpsähdys kävi läpi seuran ja äänettömyys syntyi. Sisäpiika, joka luuli hänen aikovan pitää katumussaarnaa, seisoi ovessa ja nosti silmänsä taivasta kohti ja näytti erittäin hartaalta, kun taas karjapiika katseli häntä kauhistuksen silmäyksillä ja näytti olevan vähältä nakata maljallisen vaniljijälkiruokaa leskirouvan syliin. "Hyvät herrat ja naiset!" uudisti Rasmussen.
Vaan kuitenkin oli minusta aina niin sanomattoman hauska, kun voin salaa pujahtaa piikakamariin; sillä ne eivät ojentaneet minua koskaan; ja sitten ne aina juttelivat niin lystejä asioita keskenänsä. Rank. Ahaa, vai niiden sijaan sitten minä tulin. Mutta voittehan toki ymmärtää, että Torvald on minulle samoin kuin isäni ennen Sisäpiika. Rouva! Rank. Mikä nyt on hätänä? Nora.
Hetki sen jälkeen kun hän oli saapunut, kutsui tuo salamielinen sisäpiika Rasmussenin rouvan ulos tampuriin, näytti hänelle molemmat kätensä, jotka olivat hirveästi poltetut, ja hän ilmaisi hänelle kuiskuttaen, että vanha matami oli kaatanut padallisen kiehuvaa karviaismarjasylttiä hänen yllensä ja että hänen oli mahdoton toimittaa passausta.
Mutta mamma, lupasithan tulla. Nora. Niin, mutta minä en voi nyt. Menkää sisään; minulla on niin paljon tekemistä. Menkää sisään, menkää, rakkaat lapsikullat. Tuo joulupuu sisään. Nora. Tuohon; keskelle lattiata. Sisäpiika. Onko vielä muuta tuotavana? Nora. Ei, kiitos; minulla on kaikki mitä tarvitsen. Nora. Tuo inhoittava mies! Lipi lapi! Ei siinä ole mitään tiellä. Joulupuu on tuleva kauniiksi.
Leena, siitä et saa puhua kellenkään mitään; se on salaisuus, jolla aion äkkiluulematta ilahuttaa miestäni. Sisäpiika. Nora. Tuo kauhea tapaus on tulossa. Se tapahtuu kuitenkin. Ei, ei, ei, se ei voi tapahtua; se ei saa tapahtua. Krogstad. No, olkoon vain! Nora. Mitä te tahdotte minulta? Krogstad. Saada selvää eräästä asiasta. Nora. Niin puhukaa joutuun. Mitä se on? Krogstad.
Nyt ei minun huoli istua tässä yksinäni ikävissäni; ja sinun ei tarvitse vaivata sulosilmiäsi eikä pieniä, hienoja kätösiäsi Sepä oli ikävätä. Helmer. Visiiteillä kävijöille minä en ole kotona; muista se. Nora. Anna hänen tulla sisään. Helmer. Menikö hän suoraan minun kamariini? Sisäpiika. Niin, hän meni sinne. Rouva Linde. Sinä et taida tuntea minua enää. Nora. Kristiina!
Sisäpiika tuli kyökkiin ja, tietäen hänkin Kertun asian, sanoi: nyt juuri lähtevät neidit kävelylle. Eikä hänen tarvinnut sanoa toistamiseen, sillä Kerttu juoksi vikkelästi kadulle. Samassa neidit tulivat katuovesta ulos. Kertun hämmästys oli suuri. Sata kertaa fiinimpiä hän näki joka päivä kaduilla. Nämä olivat niin yksinkertaisia, että oikein häntä nauratti.
Sinä olet yhtä leikkisä kuin ennenkin, minä näen», Holt nauroi ja hieroi käsiään. He astuivat ylös maahan muuratulta portaita, jotka veivät talon edustalle. »Kuka nyt hoitaa sinun talouttasi?» Knut kysyi pysähtyen ylimmälle portaalle. »Hoitaa taloutta ?» »Niin.» »Hm se on Katriina», änkytti Holt ja kävi tulipunaiseksi. »Katriina? Sekö paksu, sisäpiika?» »Hm min.
Elämä täällä on ainaista raatamista, eikä sitä sittenkään osaa mieliksi olla.» »Oho!» »No, se on totta.» Samassa tuli sisäpiika portaille. »Saapa nähdä tuleeko vieraita? Ruustinna odottaa tohtorin väkeä.» »No, jo tuon tietää kaikesta hääläämisestä, ilmankos kävi taas kaikki nurkat nuuskimassa!»
Niin, niin, onpa oikein eriskummaista elää ja olla onnellisena! Soitetaan; ehkä lienee parasta, että minä menen. Nora. Ei, istu sinä; ei tänne tule ketään; se on varmaan Torvaldille Pyydän anteeksi, rouva, täällä on herra, joka tahtoo puhutella asianajajata. Nora. Pankkitirehtöriä kai tarkoitat. Sisäpiika. Niin, pankkitirehtöriä; mutta minä en tietänyt kun tohtori on siellä sisällä. Nora.