Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Hän olisi siitä teostaan joutunut Siperiaan, mutta pelastui pakenemalla. Tämä ainoa väkivallantekijä oli myös Heikki vainajan pojan poika, mutta ei sen pojan, joka korpeen ensimäisenä läksi. Kuitenkin oli tämänkin nimi Heikki.
Nehljudofin hän otti vastaan kuin omaisensa, käyttäen sitä erityisen hienoa, huomaamatonta imarrusta, joka saattoi Nehljudofin uudestaan tuntemaan kaikki omat ansionsa ja kokemaan suloista tyydytystä. Hän antoi Nehljudofin huomata että hän tiesi tämän rehellisestä, vaikkakin hiukan omituisesta teosta, joka oli tuonut hänet Siperiaan, ja että hän piti Nehljudofia erikoisempana ihmisenä.
Tämä, talonpoika, oli tappanut kiihoittuneessa mielentilassa ja oli nyt erotettuna vaimostaan, perheestään, omaisistaan, pantu rautoihin ja pää ajeltuna teki matkaa Siperiaan, edellinen taas istui hyvässä huoneessa päävahdissa, aterioitsi oivallisesti, joi mainiota viiniä, luki kirjoja ja jonkun päivän kuluttua varmaan tulisi pääsemään vapaaksi ja jatkamaan entistä elämäänsä, ainoastaan entistään huomatumpana.
Sanomalehdistölle pantiin kapula suuhun, itsehallintoa sorrettiin, vankilat täyttyivät miehistä, joilla ei ollut mitään tekemistä vallankumouksen kanssa, mutta joita vapaamielisten mielipiteidensä tähden pidettiin salaliittolaisina ja hallinnollista tietä lähetettiin Siperiaan, kun ei heissä voitu löytää mitään rikoksellista.
Hänet tuomittiin karkoitettavaksi Siperiaan. Hän olikin jo matkalla sinne kun vihoviimein muutamain hänen vaikutusvaltaisten ystäväinsä onnistui saada rangaistus lievennetyksi siten, että ruhtinas alennettiin sotamieheksi koko elinijäkseen. Hänet pantiin sitten erääseen rykmenttiin, joka sodan aikana lähetettiin Suomeen ja sijoitettiin Helsinkiin.
Kerenski lakkautti 21 p. maaliskuuta kuolemanrangaistuksen kaikista rikoksista, mikä ei estänyt talonpoikia käyttämästä mitä julmimpia mestaustapoja vangittuja murhaajia, hevosvarkaita ja kerettiläisiä vastaan. Kerenski julisti myöskin armahduksen, mutta sulki siitä pois kaikki ne, jotka sotilasesivalta syytä ilmoittamatta oli karkoittanut Siperiaan.
Ylhäällä lehtereillä seisoivat jo ennen kirkkoon tuodut vangit, toisella puolella Siperiaan tuomitut, puoleksi ajeltuine päineen ja rautojen räminällä ilmaisten läsnäolonsa, ja toisella puolella syytteenalaiset, ilman rautoja ja päät ajelemattomina.
Ja sentähden oli hän hymähtänyt Nehljudofille. Maslova oli vaiti ja mietiskeli miten voisi saada Nehljudofista jotain hyötyä. Kaikki tuo on lopussa, sanoi Maslova. Niin nythän ne tuomitsivat Siperiaan. Ja hänen huulensa vavahtivat, kun hän lausui tämän kauhistuttavan sanan. Minä tiesin, minä olin vakuutettu siitä että olitte syytön, sanoi Nehljudof. Tietysti, kuinkas muuten.
Ensimmäisen kehoituksen lähteä Siperiaan antoi minulle sittemmin kuollut Turun lääninvankilan pastori Lidelius. Kim minä syksyllä 1880 oleskelin jonkun aikaa Turussa, tapasin mainitun Lideliuksen useampia kertoja. Erään kerran sanoi hän: "Sinun pitää lähteä Siperiaan hoitamaan meidän hyljättyjä maanmies raukkojamme siellä.
Toivon sen olevan kylliksi uskollisuuttasi minua kohtaan vakuuttamaan. Oh, herra kreivi, huudahti karhuntanssittaja uudesti innostuneena, sieluni autuuden uhalla vannon teille tuhat kertaa, etten nyt enkä milloinkaan teitä petä ja pientä kreiviä en päästä, jottei hän nyt eikä koskaan löydä tietä takaisin, vaikka minun täytyisi häntä viedä kaukaiseen Siperiaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät