Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025


Samaan aikaan saapui Mainziin ruhtinas Dmitri Mironovitsh. Hänen vielä lapsena ollessa oli hänen koko perheensä karkoitettu Siperiaan. Ruotsalaisten upseerien siellä avaamaan saksankieliseen kouluun oli Dmitri ja hänen veljensä pantu oppilaiksi, ja siellä he olivat tutustuneet pyhään raamattuun. Siellä kylvetty siemen oli kauniisti orastanut ja kasvanut veljien sydämmissä.

"Meitä pitää, Herra nähköön, otettaman kiinni ja lahetettämän Siperiaan, muka! No niin, kyllä rikkaitten sopii niin tehdä, jotka voivat lahjoa venäläiset upseerit, että he pääsevät tätä pitkää matkaa tekemästä, mutta meille, köyhäparoille, se on toinen asia; matkaan vaan, ei meitä kursastella. Niin niin, kyllä minä rikkaat tunnen!

Useimmiten ei kuitenkaan venäläisillä ollut rohkeutta tulla siirtokuntaan etsimään varastettua, vaikka kyllä tiesivät, että se oli sinne joutunut. Vaarallista todella olikin tulla sinne käymään, mutta vielä vaarallisemmaksi tahtoivat pahantekijät kuvata sen kuin todella oli. Helsingin kylä oli pahimmassa maineessa vielä vuonna 1885, kun minä tulin Siperiaan.

Tämä nuorukainen jää tänne ja te lähdette kiireesti huoneestani, ettekä milloinkaan tiluksilleni tule. Jos vielä kerran käsihini joudutte, lähetän teitä Siperiaan, niin totta kuin Jumala taivaassa elää. Miehet, päästäkää heitä irti, menkää nyt matkaanne! Lurjukset olivat iloiset päästessään niin vähällä. Ruhtinaan miehet saattoivat heitä puiston portille ja antoivat heidän sitte mennä.

Vahva verivirta, joka juoksi hänen suustansa, vei hänen henkensä mukanaan. Kyösti näki ettei tässä ollut aikaa huokauksiin ja valituksiin. Synkkänä nousi hän vanhuksen ruumiin vierestä. Hän ei kuitenkaan voinut vastustaa tätä ajatusta, joka kaikkien muiden surullisten ohessa vastustamatta tunki hänen mieleensä: "Jumalan kiitos; hän ei kuitenkaan joutunut Siperiaan".

Vuodesta 1906 vuoteen 1914 vaelsi enemmän kuin 2 1/2 miljoonaa maanpuutetta kärsivää talonpoikaa Uralin poikki Siperiaan, missä hallitus salli heidän asettua valtion tiluksilla oleviin metsiin ja aroille.

Siitä hän tosin säästyi, mutta lähetettiin jälleen pakkotyöhön Siperiaan, jossa hän oli yhtämittaa, kunnes vallankumous, se vallankumous, josta hän niin suurella varmuudella aina puhui ja johon hän niin horjumattomasti uskoi, tuli ja katkasi hänen kahleensa. Siperiassa ollessaan kirjoitti hän eräälle täkäläiselle ystävälleen ja kertoi hiukan elämästään siellä.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät