United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo ajatustemme kesäaamu vastaa Suomen onnellisempaa tilaa laajaa sisällistä itsehallintoa omaavana valtiona viime vuosisadalla. Se on antanut Suomen kansallisuudelle ja kansallishengelle tilaisuutta kehittyä ja edistyä. Aamurusko taas on suomalaisuuden ensimäinen heräys, sellaisena kuin se tapahtui meidän ensimäisen varsinaisen suomenkielisen kirjailijamme Jaakko Juteinin kautta.
Kun tämä itsehallintoa nauttivan suuriruhtinaskunnan sotilaallinen erikoisoikeus perustui sen valtiosääntöön, niin Nikolai II Ranskan pääesikunnan vaatimuksesta 15 p. helmik. 1899 kumosi valtiosäännön, jonka hän 6 p. marrask. 1894 heti valtaistuimelle noustuaan erityisellä manifestilla oli vahvistanut.
Nuo julmat vainotyöt mustaa väestöä vastaan muistuttavat vielä liian paljon Ku-Klux'ien ajasta, voidakseen oikeuttaa sitä valtiollista itsehallintoa, jota valkoinen Etelä niin kovalla kaipauksella halajaa, todistavat että päin vastoin ainoastaan lujennettu unioni-valta on kykenevä kasvattamaan varsinaista vapautta, todistavat että ainoastaan valistunut republikaaninen Pohja itse teossa yksinään kannattaa sitä kansallista ja persoonallista vapautta, jolle Yhdys-Valtain valtiollinen ja yhteiskunnallinen elämä aikoinaan rakennettiin.
Eriskummallinen ristiriita vapauden-käsityksessä! Samat ihmiset, jotka ennen kaikkea harrastavat vapaata itsehallintoa ja vihaavat keskusvaltaa, tämä kun muka kansalaisten vapaata toimintaa rajoittaapi, samat ihmiset pitävät valkoisen nahkansa nojassa hyvällä omalla-tunnolla toista ihmisrotua häpäisevässä orjuudessa.
Tähänastisen itsehallintoa vastaan noudatetun neulanpistopolitiikan sijaan tuli rakastettava, myötämielinen suhtautuminen ennen niin tylyjen ja käskevien kuvernöörien puolelta. Alettiin rauhoittua. Semstvokokouksissa ja sanomalehdistössä, sähkösanomissa ja adresseissa lausuttiin "sydämen diktatuurille" yhteiskunnan luottamus.
He hosuivat sen luotaan, ja Locken suurenlaatuinen hallitusmuoto oli ikuiseksi aikaa naurettava valtiollinen hullutus. Siirtolaiset sitä paitse olivat jo itse säätäneet hallitusmuodon, joka paremmin vastasi heidän tarpeitansa. Se kannatti itsehallintoa ja uskonnollista vapautta.
Eivät ainoastaan puolalaiset laskeneet saavansa itsehallintoa sodan jälkeen, johon oikeutti ylipäällikön kehoitus 14 p:ltä elok. 1914, vaan myöskin suomalaiset, ruotsalaiset, virolaiset, lättiläiset, liettualaiset, ukrainalaiset, grusialaiset, armenialaiset, tatarit, jopa Siperian talonpojat, jotka siirtomaastansa tahtoivat tehdä itsenäisen valtion, joka venäläisen kotimaan kanssa oli oleva vain liittosuhteessa.
Yhtä raa'asti lakia polkien kuin Plehwe kymmentä vuotta aikaisemmin hän sorti itsehallintoa maalla ja kaupungeissa ja järkytti sillä hallituksen arvoa. Erikoista mieltenkuohua synnytti Moskovan kaupunginvaalien kumoaminen, koska niissä kadetit olivat voittaneet. Vastustuspuolue koetti kukistaa hänet tekemällä hänet naurettavaksi.
Sanomalehdistölle pantiin kapula suuhun, itsehallintoa sorrettiin, vankilat täyttyivät miehistä, joilla ei ollut mitään tekemistä vallankumouksen kanssa, mutta joita vapaamielisten mielipiteidensä tähden pidettiin salaliittolaisina ja hallinnollista tietä lähetettiin Siperiaan, kun ei heissä voitu löytää mitään rikoksellista.
Mutta enimmin hallitusta kauhistuttivat 210 rajamaiden edustajaa, jotka kaikki pitivät lujasti yhtä vaatiessaan kansallista itsenäisyyttä, ainakin mitä laajinta itsehallintoa sekä kansalliskieltensä tunnustamista yhdenvertaisiksi valtakunnankielen kanssa.