Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Mihin Katarina II:n muistopatsaita oli pystytettynä, siellä kansa kaatoi ne kumoon. Stolypininkin pystykuvan Kiovassa kävi samalla tavoin. Ukrainalaiset sotamieskomiteat nostivat kaikkialla, Pietarissa, Riiassa ja Väinänlinnassa, samoin kuin Kiovassa ja Odessassa, sinikeltaisen lipun ja vaativat kansallisten rykmenttien muodostamista.
Oikeuslaitos, hallinto ja koulu venäläistytettiin; kaikki ukrainalaiset kirjakaupat, sanomalehdet, sivistysyhdistykset ja kansankirjastot lakkautettiin; vastustelevat ukrainalaiset vietiin venäläisiin vankiloihin, niiden joukossa myöskin ukrainalaisen kirjakielen luoja, Lembergin professori Hrushevski. Pahemmin vielä kuin Puolan tsaarikunnassa venäläinen virkavalta mellasteli uudessa rajamaassa.
Tämän sivistyksen taantumuksen vaikutti kansakoulun venäläistyttäminen. Erityisen raskaasti kärsivät siitä ukrainalaiset. Heidän kielessään, jota virallisesti ei ollut olemassa, eikä saanut olla, oli joukko sanoja, jotka olivat yhtäläiset kuin venäläiset, mutta merkitsivät eri asioita.
Kadettiministerit kauhistuivat autonomialaissa luvattuja laajoja oikeuksia ja sen epäselvää sanamuotoa. Epäselvyydessä, vastasivat Tseretelli ja Tereshtshenko, piili myönnettyjen oikeuksien myöhempi supistaminen, se antoi mahdollisuuden toisin selittää autonomian kuin ukrainalaiset sen nyt ymmärsivät. Sosialistiset ministerit ja Nekrasov yhtyivät tähän käsitykseen. Heinäkuun 16 p.
A. Europan Venäjä. Isovenäläisiä: 48,6 miljoonaa = 46 % koko väestöstä. Luvut lienevät ennen liian suuret kuin liian pienet. Sulattamalla itseensä nykyisen Moskovan maan suomensukuisen alkuväestön, valloittavalla uutisasutuksella ja itsevaltiaalla valtapolitiikalla isovenäläiset ovat tulleet suurimmaksi ja vallitsevaksi itäslaavilaiseksi kansaksi. Ukrainalaiset: 20,8 miljoonaa = 20 %.
Tatarien sivistystä-hävittävä hyökkäys 13. vuosisadalla on pitkäksi ajaksi tuominnut ukrainalaiset valtiolliseen voimattomuuteen ja tehnyt heidän maansa Moskovan ja Puolan välisen taistelun temmellyskentäksi. Heidän kielensä voittaja julisti milloin puolan, milloin venäjän kielimurteeksi. Puolalaiset: 8 miljoonaa = 7,6 %.
Eivät ainoastaan puolalaiset laskeneet saavansa itsehallintoa sodan jälkeen, johon oikeutti ylipäällikön kehoitus 14 p:ltä elok. 1914, vaan myöskin suomalaiset, ruotsalaiset, virolaiset, lättiläiset, liettualaiset, ukrainalaiset, grusialaiset, armenialaiset, tatarit, jopa Siperian talonpojat, jotka siirtomaastansa tahtoivat tehdä itsenäisen valtion, joka venäläisen kotimaan kanssa oli oleva vain liittosuhteessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät