Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Omasta puolestani olisi minun kiittämätöntä sitä valittaa, ainakin niin kauan kuin hän ei vielä ole katsonut hyväksi muuttaa toiseen taloon. Näin kohdellaan turvatonta naista! huudahti Sinikka-rouva, kohottaen käsivartensa traagillisesti taivasta kohden. Minä alan huomata, että perhe on yhteiskunnan perustus.
Hän pysähtyi, tuli uunin luo, istahti päättävästi toiseen nojatuoliin ja tuki leukansa nyrkin varaan. Näin kului pari tuokiota. Te olette siis karannut miehenne luota? alotti hän. Niin, vastasi Sinikka-rouva tyynesti häneen katseensa kohottaen. Ja siinä nimenomaisessa mielessä, etten koskaan enää palaja hänen luokseen. Ja tullut minun luokseni?
Mutta jälleen pelkäsi hän pienimmälläkään sanalla häiritä tätä hetkellistä, kallisarvoista keskinäistä luottamusta, joka jos nyt haihtuisi, ei ehkä koskaan enää palajaisi ... vain kuunnella, vain ymmärtää, vain edes koettaa ymmärtää ja tunkeutua tuon armaan, tuon ainokaisen sydämen salaisimpiinkin sopukoihin... Siksi sanoi hän ääneen vain: Kerro! Taas kertoi Sinikka-rouva.
Aina tätä tarkoitusta varten, hymyili Paavo Kontio. Taikka ... ehkä minun on varovaisinta kysyä ensin tarkoitusta. Oh, antakaa se vain hänelle! huusi Sinikka-rouva. Hän tahtoo nähdä vielä viimeisen kerran sellaisen ennen naimistaan. Minä lähden, vakuutti Pajalan herra. Kuinka hauskaa meidän neljän täällä tulisi! riemuitsi Sinikka-rouva käsiään taputtaen. Viiden! korjasi Pajalan herra.
Pajalan herra tuli samassa takaisin. Te kai pidätte huolen isästänne? kysyi Sinikka-rouva, uuvahtanutta urhoa katseellaan osoittaen. Kyllä. Me lähdemme. Tohtori Kontio on lupautunut minua saattamaan. Näkemiin! Me tapaamme huomenna. Näkemiin. Ilmeinen pettymys kuvastui Pajalan herran kasvoilla. Mutta hän ei voinut mitään.
Pian pysähtyi se Kontiolan linnanportin eteen. He melkein juoksivat yli linnanpihan, Sinikka-rouva, Paavo Kontio hänen jäljessään.
Käskettekö jotakin muuta, herra tohtori? Käsken nyt teitä ensin astumaan sisälle, hymyili Paavo Kontio. He pysähtyivät tuokioksi eteiseen... Sinikka-rouva vielä arvoituksellisena mustassa suruhunnussaan, Pajalan herra virallisena ja vakavana, hänen isänsä hengästyneenä, mutta karskina, heidän jälessään puuskuttaen.
Hänen mielestään otti Sinikka-rouva aivan liiaksi lukuun tuota nuorukaista. Mutta hänen hetkellinen pahatuulensa haihtui siinä silmänräpäyksessä kun he olivat suljettuun autoonsa asettuneet ja hän tunsi pienen hansikoidun käden lujasti ja uskollisesti kättään pusertavan. He kaksi!
Onko teillä mitään erikoista ohjelmaa tänä iltana? kysyi Paavo Kontio hotellin portailla. Ei. Mitäpä minulla voisi olla! Hyvä. Siinä tapauksessa me ajamme suoraan Kontiolaan. Sinikka-rouva suostui hetken mietittyään. Mutta hän pyysi saada kuitenkin ilmoittaa matkastaan Pajalan herralle, ettei tämä turhaan tulisi hänen vuokseen levottomaksi. Paavo Kontio rypisti hiukan otsaansa.
Oletpas nyt kerrankin kiikissä, kaunis lintuseni! ajatteli hän. Saapa nähdä, kuinka aiot siitä itsesi irti pyristellä! Hän tunsi nyt olevansa kokonaan voiton puolella. Tunnustakaa pois, hän sanoi toverillisesti, ja hyväntahtoisesti, että te olette karannut miehenne luota rakastajanne kanssa riistääksenne hänet tytärpuoleltanne. Sinikka-rouva katsoi kauhistunein silmin häneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät