Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Silloin olisi minulla edes joku, joka minua puolustaisi. Te sanoitte sanan! virkahti Paavo Kontio lasinsa kohottaen. Miksi hän ei ole täällä? Me olemme unohtaneet ottaa hänet mukaan, selitti Pajalan herra. Niinkuin minun kapsäkkinikin! nauroi Sinikka-rouva. Ja se oli vahinko todellakin, sillä kaikki oli niin hyvästi ja valmiiksi pakattu siinä...
Kaikki tunnustukseni! Minun mieheni serkku, oikaisi Sinikka-rouva välinpitämättömästi. Kyllä, minä pidän paljon hänestä. Hänen käytöksessään on jotain sotilaallista, virkahti Paavo Kontio vielä. Hän on ehkä juuri päässyt jostakin upseerikoulusta? Ei, hän on juristi. Mutta hänen esi-isänsä ovat monessa polvessa olleet sotilaita. Ja jättäähän se aina jonkin jäljen. Niin.
Joku on portin takana. He katsoivat kaikki hämmästyneinä toisiinsa. Herra siunatkoon! Se on varmaan minun mieheni! huudahti Sinikka-rouva. Siinä paha, missä panetellaan, mutisi Pajalan herra. Niin mahdottomalta kuin se tuntuukin, voi sattua sellaista. Kenties on parasta, että minä sittenkin saan portinavaimen. Susanna menee kyllä avaamaan, selitti tyynesti Paavo Kontio. Joka pelkää, se paetkoon!
Kuka minut vapauttaa? Jos lupaatte minulle tyttärenne ja puolet valtakuntaanne, niin vapautan teidät, lupasi Pajalan herra. Hän on heittiö! virkahti Sinikka-rouva loukkautuneen näköisenä. Ettekö kuullut, herra tohtori, että hän monista lupauksistaan huolimatta kutsui minua jälleen anopiksi? Sitä en kuullut, vastasi Paavo Kontio.
Mutta anteeksi, ettekö ollut lakimies? Päinvastoin! Me jätämme teidät, virkahti Sinikka-rouva ylös hypähtäen. Enhän ole vielä ehtinyt nähdä edes puutarhaanne. Pyydän siinä tapauksessa olla oppaananne, lausui Pajalan herra, hänelle kohteliaasti käsivartensa ojentaen. He menivät. Paavo Kontio pyysi Susannaa ohjaamaan vieraan ylös. Hän tunsi olevansa reippaimmalla tuulellaan.
En muista koskaan kuulleeni sitä. Jumalan kiitos, se ei ole minun mieheni! huudahti Sinikka-rouva. Mutta se voi olla hänen edustajansa, tuumi Pajalan herra. Sehän on asianajaja. Ja sellaisen ihmisen ilmestyminen keskelle sivistynyttä seurapiiriä haiskahtaa mielestäni aina enemmän tai vähemmän kuritushuoneelta. Entinen asianajaja kiittää teitä, lausui Paavo Kontio syvään kumartaen.
Hänen isänsä näytti todellakin kaipaavan tällä kertaa hänen pojallista suojelustaan. Paavo Kontio ei ollut tullut vielä mitään omaa huoneistoa Helsingissä hankkineeksi. Hän asui yhä edelleen Kämpissä ja kävi vain silloin tällöin Kontiolassa kootakseen itseään ja ajatuksiaan. Sinikka-rouva tunnusti olevansa yhtä irrallinen.
Sitten painui hän rauhallisesti takaisin nojatuoliinsa. Sinikka-rouva oli nauranut itsensä vakavaksi jälleen. Seurasi pitkä vaitiolo. Niin, tuo kaikki on todellakin sangen yksinkertaista, virkahti hän viimein hiljaisesti. Vahinko vain, että se ei ole totta. Eikö? Ei. Se on kokonaan teidän omaa mielikuvitustanne. Voi olla. Mutta miten luulette te voivanne minut siitä vakuuttaa?
Hän katsoi kysyvästi muihin kutsuttuihin. Niin, herra kenraali on tehnyt meille sen kunnian, virkahti Sinikka-rouva huntunsa takaa. Pyydän, olkaa hyvä! Paavo Kontio ohjasi heidät vastaanottohuoneeseensa. Hän ei tiennyt, kuinka peittää oikein sisällistä mielenliikutustaan!
Mutta Sinikka-rouva ei vastannut mitään muuta kuin: Te ette saa, te ette saa... Mitä minä en saa? Te ette saa ajatella minusta mitään halpamaista. Muuten mitä hyvänsä! Mutta ei halpamaista, ei halpamaista... Hän purskahti uuteen itkunnyyhkytykseen. Paavo Kontion tuli nyt todella paha olla. Hän koetti kaikin voimin lohduttaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät