Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Mutta onhan minulla sentään nyt katto pääni päällä, kiitos olkoon teidän hyvyytenne. Hän kumarsi hiukan päätään kiitokseksi. Paavo Kontio vastasi samalla tapaa. Tuliko poltti kartanon? kysyi hän hetken perästä omituisesti hymähtäen. Talo on kyllä paikoillaan, virkahti etäisellä, uneksivalla äänellä Sinikka-rouva. Mutta minä puhuin kodista. Sitä ei minulla ole enää.
Etteköhän te voisi tyytyä vähempään? Paavo Kontio pudisti päätään surumielisesti. No niin, lausui Sinikka-rouva päättävästi, vahvistaen sanansa reippaalla kädenlyönnillä. Te saatte kaikki anteeksi todellakin, mutta ainoastaan tuon teidän rattoisan tarinanne vuoksi, jolla te äsken olitte minut kuoliaaksi naurattaa. Paavo Kontio teki epätoivoisen liikkeen kädellään.
Se oli vahinko, huomautti Paavo Kontio, sillä sieltä ylhäältä, tähtitornista, on sangen kaunis näköala. Teettekö te kultaa? kysyi Pajalan herra, puraisten samalla mehukkaan suupalan päärynästään. En, minä etsin viisasten kiveä, vastasi Paavo Kontio. Ah, niinkö? kysyi Sinikka-rouva pää kallellaan. Ettekä vielä ole järkeänne sen enempi kadottanut!
Katsoen teidän kokemukseenne ja tunnettuun älykkäisyyteenne, mutta etenkin teidän tytärpuolenne arvattavaan kokemattomuuteen, on enemmän kuin todennäköistä, että te juuri siten voitte parhaiten säilyttää rakastajanne! Sinikka-rouva oli ojentanut käsivartensa hätäisesti, kuin torjuen häntä kohden. Mutta Paavo Kontio joko ei ollut sitä huomannut tai sen väärinkäsittänyt.
Ettehän te voi olla ilman kapsäkkiä, myönsi Paavo Kontio vakavustuneena. Yhtä vähän kuin hän ilman morsianta! nauroi Sinikka-rouva. Tiedättekö? Me noudamme ne molemmat tänne! esitti Paavo Kontio. Ehdotus saavutti yleisen hyväksymisen. Sinikka-rouva oikein hihkui ilosta. Pajalan herra joi lasinsa pohjaan ja nauroi juhlallisena. Pyydän saada portin avaimen, hän sanoi.
Ja Sinikka-rouva kertoi. Hän kertoi siitä hirveästä hetkestä, jolloin hän oli ruvennut itseään ja omaa taiteellista kutsumustaan epäilemään, jolloin hän oli ruvennut tinkimään ja kaupustelemaan omaa persoonallisuuttaan ja myöntämään, että hänen vastustajansa ehkä sittenkin olivat oikeassa.
Hän oli noussut pöydästä muiden kera, avannut takkinsa, pistänyt kädet housuntaskuihin ja käveli nyt vihellellen edestakaisin lattialla... Ainoa laatuaan tuo Sinikka-rouva! Olisi hauska tietää, millaisia hänen miehensä ja miehensä tytär olivat... Hän oli seisahtunut ikkunan eteen. Ovelle koputettiin. Sisään! sanoi hän taakseen katsomatta. Anteeksi, että häiritsen... Ovi aukeni varovaisesti.
Mutta kun ei toinen vieläkään sanonut mitään, hän katsoi velvollisuudekseen alottaa. Ja nyt ehkä, virkahti hän syvällä, matalalla rinta-äänellään, sallinette minun tietää, mikä tuottaa tämän kunnian talolleni? Tämän omituisen kunnian? hymähti Sinikka-rouva surumielisesti. Mutta heti senjälkeen kävivät hänen kasvonsa hyvin vakaviksi.
Siirsi sitten nojatuolit lähemmä takkaa, heitti siihen muutamia halkoja ja istui itse sohvankulmaan. Vieraat noudattivat äänettöminä hänen viittaustaan. Halot rätisivät hetken ja räiskähtivät ilmiliekkiin. Sinikka-rouva ojensi jalkansa mukavasti jakkaralle, jonka isäntä oli siihen hänen käytettäväkseen ehtinyt asettamaan. Tulenloimo sattui hänen kasvoilleen, jotka eivät olleet aivan nuoret enää.
Kuinka niin? kysyi Sinikka-rouva ottavasti. Päinvastoin, mikäli minusta riippuu, selitti Paavo Kontio, rientäen täyttämään onnettoman nuorukaisen lasin piripinnoilleen. Toivon päinvastoin, että teette minulle ilon viihtyä mitä kauimmin vieraanani. Myöskin minä pyydän talon tilapäisenä emäntänä yhtyä tähän esirukoukseen, sanoi Sinikka-rouva. Te olette vasta jefreitteri.
Päivän Sana
Muut Etsivät