Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 4. toukokuuta 2025


"No, sinähän aina sanot työssä olevan huvan itsessään", sanoi Maria ja nauroi tekonaurua. "Niinhän minä aina sanon, että siinä on lipu itsessään kuin Tulirantalaisen kalakukossa; vaan kun olin jo tottunut käskijäksi, niin käskettäväksi alistuminen tuntuu pahalta." "Köyhän täytyy olla nöyrän. Herroja palvella on toki kuin voita leivän päällä... Oliko palkasta mitään puhetta?"

KALLE. Isä, mitä sinulla on siinä pussissa? NIILO. Sain sattumalta tavattoman huokeasta kengät. SAARA. Kengät? NIILO. Arvelin, että kun Selmalla ei ole pyhäpäiväisiä laisinkaan. SAARA. Selmalla? NIILO. Johan hän nyt on aikaihminen... Pitäähän tytölle ruveta jo vähän SAARA. Joko myötäjäisiä hommaamaan? Sinähän olet huolellinen isä! Minusta kelpaavat Selman kengät vielä erinomaisen hyvin.

»Mutta sanohan, äiti», hän taas jatkoi, »mistä oikein johtuu, että nyt kaikki on niin kaunista? Mistä kaikki nämä kauniit esineet sitten tulevat, sillä ethän sinä kai ole voinut koristaa laaksoa niin ihanaksi minun sairaana ollessani. Sinähän olit melkein aina minun kanssani luolassa etkä kai sentään ole niin taitavakaan».

"Kaikki on sinun vikasi," sanoi majori, "sinähän se olit, joka aloit tuon ilkeän juonen ja viettelit minun houkuttelemaan tyttöä Oskarilta." "Aina miehet vaimoja syyttävät! Miks'et ollut minua ymmärtäväisempi?" "Mitä nyt teemme?" "Valmistamme heille muhkeat peijaiset, ja sitten saatamme molemmat ruumiit siihen seurakuntaan, jossa Josefina on syntynyt.

KORTESUO. Enpä tosiaan tiedä, että hyvääkään. MIKKO. Tahdotteko kuulla, niin kerron. ANNA LIISA. Mikko tiedätkös että täällä huomenna tanssitaankin? Vieläkö osaat? Sinähän ennen olit siinä niin mainio. Me molemmat meidän täytyy koetella, käykö meiltä yhtä hyvin kuin silloin. MIKKO. Sinä tahdot ? Ymmärränkö sinua oikein ? ANNA LIISA. Niin minä tahdon tanssia sinun kanssasi huomenna.

Kun Aino astui sisään pani hän ne pois. "No, sinähän olit tänään pitkällä kävelymatkalla", sanoi hän, katsellen ystävällisesti tytärtään. Aino istuutui sohvalle. "Niin, ajatteles, isä, minä olin tuolla korkeimmalla tunturilla saakka", vastasi hän. "Miten tulit sinä sinne? Oliko sinulla ketään kanssasi?"

Uuno ja Hanna tulivat häntä vastaan tampuriin, ja heidän kolmen kesken syntyi siinä pieni keskustelu. No sinähän lähdet lopullisesti pohjanmaalle, sanoi Uuno. Niinhän tuota lähden, en voi sanoa kuinka kauaksi. Saa nähdä emmekö mekin, Hanna, ensi kesänä pistäydy siellä.

Ah, minua kasvatettiin kristillisesti, kun olin vielä lapsi, mutta sinähän olet kaikin tavoin koettanut riistää minulta lapsen-uskoani ja antaa minulle sen sijaan raainta materialismia. Jos sinä edes olisit antanut minun pitää uskontoni, niin en nyt ehkä olisikaan niin ihan avuton ja toivoton suuressa hädässäni!" Hänen äänensä painui, kunnes se vihdoin kaikui vain käheältä valitukselta.

Päivän Sana

rautatielainan

Muut Etsivät