United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Bartholdus Simonis. Pappi! Pappia ei minusta konsanaan synny, siksi en sovi ja kirjat olen nyt heittänyt ikuisiksi ajoiksi. En kirjoissa löytänyt sitä nestettä, jota mieleni himosi eivätkä kirjalliset viisaudet viihdyttäneet aaltoilevaa sydäntäni! Itse evesti Burmeister antoi sen minulle.
Sopiiko papiksi pyrkivän kantaa miekkaa? Bartholdus Simonis. Ei mutta minä olenkin nyt sotilas. Vaan anna minulle vastaukses Anna! Taikka voisiko tuo olla sinulle vaikeata? Etkö muista mitä jo lapsuudessas sanoit minulle? Vuosi vuodelta kerroit sitte saman sanoman: että minä olen sinun sydämellesi rakas. Anna. Se oli lapsuudessani. Bartholdus Simonis. Lapsuudessasi?
Bartholdus Simonis. Ja sinä rakastuit häneen! Ha! ha! ha! Anna. Minä luulin hänessä löytäneeni uneilmani sankarin ja samassa ehtineeni toiveitteni perille. Monet seikat yhdistyivät heittämään hänen ylitsensä mieltäni viehettävän vaipan. En tuntenut hänen todellista säätyänsä, jota kuitenkin syystä arvelin korkeaksi; oikean nimensä piti hän salassa. Bartholdus Simonis.
Ei ole mikään vahinko uhkaamassa tällä kertaa; tuo kellojen soitto tapahtuu sekin minun käskystäni. Nyt on sydänyö. Bartholdus Simonis. Sinun käskystäsi? Anna. Niin ... minulla on liittolainen, josta minun tulee kiittää sinua. Kuule Bartholdus!
Tiedätte ... se tahtoo sanoa .... olette ehkä kuulleet Annan ylpeydestä kerrottavan?... Hän tuskin katseleekaan aatelittomia nuorukaisia! Jöns Barrus. Mutta te sen sijaan katselette häntä oikein mielellänne. He ... he... Bartholdus Simonis. Mistä syystä niin arvelette? Jöns Barrus. Ovatpa minulla silmät, vaikka ovatkin vanhat!
Bartholdus Simonis, jälkeenpäin Anna. Bartholdus Simonis. Haa! Mitä kuulin! Se ei siis ollutkaan sattumuksesta kuin hänet kohtasin näin sydänyöllä! Mutta mitä merkitsevät nämät hänen kummalliset retkensä, mitä tarkoittanee hän niillä?... Ihanteleeko hän luonnon kauneutta?
Ja kuka on ollut tuo onnellinen, jos saan kysyä? Sinä! Minä?... Minä?... Anna. Tällä hetkellä täytyy minun se tunnustaa. Ainoastaan sinua olen rakastanut, vaikka hämmenyksen pilvet hetkeksi peittivät ymmärrykseni valon ja kätkivät onneni tähden sameaan sumuhun. Bartholdus Simonis. Anna! Tuo salainen ääni rinnassani siis ei valhetellut? Se on kuiskannut, että sinä lemmit minua... Anna.
Puoliyöhön asti päätin odottaa sinua, mutta ell'et siksi saapuisi tänne, niin käskin Amalian, joka ei kuitenkaan asiaa tarkemmin tunne toimittaa tieto tornin vartioille, että surma uhkaa kaupunkia. Vaan tuon kellon äänen pitää vaikeneman! Anna. Minkätähden on se niin tarpeellista? Bartholdus Simonis. Sentähden että vihollinen siitä saa muistutuksen olla varoillansa!
Täytyykö minun siis jättää hänet hänen oman onnensa nojalle! Kaarle Olavi. Niin aivan! Suoraan kuljemme lahdet halki, salmet poikki siksi että laskemme maalle ennen määrättyyn sopivaan paikkaan... Mutta mikä sinun on kun et voi olla iloinen, Bartholdus? Bartholdus Simonis.
Koirannahkalakkiin puettu mies vetää esille matkapassin, jonka mukaan hän, Albertus Simonis, kuninkaallisen majesteetin hallituksen määräyksestä on otettu sotalääkäriksi ensi keväänä Saksanmaalle lähetettävään sotaväenosastoon sekä tätä nykyä vaimoineen ja tyttärineen on matkalla Danzigista Viipurin ja Kajaanin kautta Tukholmaan.