Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
LETTO. Kukas siihen pakotti? NEITSY JANNE. Hengenhätä. Oli ankara talvi. Olimme armon tarpeessa. Vasu kainalossa ja raha rinnassa kuljin talosta taloon ja lauloin. Voi kun on kylmä! Vaatteistani Jäljellä ei oo kuin riekaleet. Murheeksi muuttuu maailmani, Silmistä helmii kyyneleet. Riemua se toisi, Jospa joku oisi Köyhälle raukalle myötämielinen.
Salaperäisenä ja tutkivana kulki katse höröllä korvin kuuntelevain miesten silmistä vakoillen, ymmärtävätkö nuo. Ja ne ymmärsivät.
Et tiedä, lapsi kultani, mitä tuntee ja tietää äiti... Säästäköön Jumala sinut niitä tuntemasta. Kyyneleet valahtivat Joelin peitteille Martan silmistä. Kun Mooses tuli pirttiin, kääntyi Martta pois Joelista ja sanoi: »Kun te ette tarvitse tässä talossa aitoja, niin saanko noutaa aidaksen tuolta aidasta ja siitä leikellä puuta uuniin?» Käy vain, virkkoi Mooses ja alkoi riisua turkkiaan.
Ilo kiilsi vuoren kukkulalla Vanhain urhojen silmistä, Fjalar yksin miettivä, synkkä oli,
Louise sanoi Henrikiä siihen syypääksi ja tosi on, että tämän silmistä pilkisti esiin veitikka, kun hän auttoi häntä uudestaan asettamaan ne paikoilleen. Omassa perheessään oli Louise tunnettu rakkaudestaan kaikkeen vanhaan, ja mitä kuluneemmaksi leninki muuttui, sitä «ylhäisemmän näköinen» se oli ja mitä useamman kerran saali oli pesty, sitä «kashemiren» näköisemmäksi se tuli.
Mutta omituisena vastakohtana tuolle vastenmieliselle keikarinpiirteelle ilmeni hänen kasvoillaan joskus syvää totisuutta, ja pähkinänruskeista silmistä loisti haaveksiva, alakuloinen katse.
Kohta tulivat Reeta ja Liisa erohyvästille. Ensin he seisoivat muutaman sekunnin kolmikulmassa äänettöminä. Nyt sitä pitäisi meidän lähteä, sanoi viimein Reeta, koettaen vakuutella itseään. Elkää vielä, sanoi Viija ja vedet putoilivat ehtimiseen silmistä. Milloinka me sitten saataisiin lähteä? kysyi Reeta ja väkisin tunkeusi vesi hänenkin silmiinsä.
Heidän puolestaan vanhempien hartaat rukoukset nousivat Kaikkivaltiaan luo. Juhlallista oli nähdä nuorta joukkoa tuolla alttarikehän ympärillä, siltä ainakin tuntui Helkan mielestä. Edellisenä vuotena olivat Gerda ja Freedrik seisoneet siellä toisten parissa. Hän katsoi serkkuihinsa; Gerdan silmistä valui kyyneleitä, ja Freedrikin levollinen muoto näytti juhlallisen vakavalta.
Hän heitti sanottavansa sikseen pudistaen päätään, puristi Esterin kättä kyynelten vieriessä silmistä, nousi kärryihin ja lähti ajamaan. Esteri jäi seisomaan jalkainsa sijoihin tuijottaen Juhon jälkeen. Tuntui kuin nyt vasta olisi koti kadonnut näkymättömiin metsän taakse.
Sata askelta Calais'in kaupungin portista d'Artagnan'in hevonen sortui, eikä hän saanut sitä millään keinoin enää nousemaan jaloilleen, veri purskui sen sieramista ja silmistä; Planchet'in hevonen kyllä oli vielä jälellä, mutta se oli pysähtynyt, eikä hän saanut sitä millään keinoin liikkeelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät